sunnuntai 20. toukokuuta 2018

The Death of Stalin - murhaavan hauska komedia

SISÄLTÄÄ PIENIÄ JUONIPALJASTUKSIA!

The Death of Stalin (2017) on elokuva, jollainen on todella vaikea tehdä. Aihe on historiaa vähänkin tuntevalle hyvin kaamea, ja aihetta on pirullisen vaikea käsitellä dokumenttinakin. Mutta miten se taipuu komediaksi?

The Death of Stalin (2017). Kuva: wikipedia

Vastaus: erinomaisesti! Nauroin useaan otteeseen ja kovaan ääneen. Tätä seurasi aina vähän väliä tunne "Onko oikein nauraa tälle?"

The Death of Stalin on sukua Charlie Chaplinin Diktaattorille (1940) ja samalla tavalla Neuvostoliiton mahtimiehet vedetään korkeuksista maan pinnalle. Elokuva alkaa lähes François Rabelaisin tunnelmissa kun yksi kerrallaan Stalinin työhuoneeseen halvaantuneen diktaattorin äärelle saapuvat nokkamiehet ovat enemmän huolissaan vaatteiden likaantumisesta Stalinin laskemasta virtsalätäkössä kuin itse diktaattorista. Jotain hyvin tulevaa kuvaavaa on siinä, että lähes jokainen potentiaalinen vallankahvaan tarttuja vuorollaan istuu tämän vierellä, tahrii itsensä ja vaihtaa sitten toiselle puolelle halvaantunutta esittääkseen pahaa mieltään asioiden johdosta.

Elokuvan komedian elementit ovat perinteisyydessään mestarillisia. Jokaisen komedian elementin takana värjöttää Neuvostoliiton karmea todellisuus. Steve Buschemi Nikita Hruštšovina on huippusuoritus: roolia seuratessa muistui mieleen, että mies ohjasi The Sopranosin ikimuistoisimman episodin eli kolmannen tuotantokauden yhdennentoista jakson "Pine Barrens", jossa Christopher Moltisanti ja Paulie Gualtieri vaeltavat kylmissään metsässä epäonnistuneen surmakeikan jälkeen. 

Jeffrey Tambor koomisen heikkona ja turhamaisena Georgy Malenkovina toimii samoin erinomaisesti. Simon Beale vallan toisessa vaakakupissa Lavrenti Berijana on hyytävän hyvä. Monty Python eli Michael Palin Vjatšeslav Molotovina taas ei ihan alkuun sytyttänyt, mutta vaimon Polina Molotovan (Diana Quick) palattua syyttömänä vankileiriltä Molotovin yhä jatkuva itsepetos toimii. Stalin makaa kylmänä ja kuolleena arkussa, kaikki vakuuttavat vaimon joutuneen tekaistujen syytteiden pohjalta vankileirille mutta Molotovin itsepetos vain jatkuu ja jatkuu hänen toistaessaan litanjana että hänen vaimonsa tuomio oli oikeudenmukainen ja hän on oikeasti loinen, petturi jne.

Inhimillinen ja suorastaan epäinhimillinen petos ja itsepetos ovat elokuvan ihmisten moottoreita, ja tämä tuodaan toistuvasti esille. Juonittelun laadun sijaan alleviivataan paikkoja, joissa sitä tehdään. Stalinin hautajaisista muotoutuu surujuhlan sijaan puhdas kulissien takainen komedia, ja juuri koko tapahtuman kulissimaisuutta esitetään nerokkaasti. Kulissien murtuminen, kun Berija kesken hautajaisten muistuttaa muille näiden synneistä, on hieno repeämä kulisseihin jonka päättää Georgy Malenkovin herkullisen hyvä, mutta trailereihin kontekstistaan irrotettu esitys.

Kaiken taustalla oleva pelko ja paranoia ovat hyvin elokuvassa tasapainossa. Voisi sanoa, ettei Neuvostoliiton "absurdin teatteriin" juurikaan  tarvitse keksiä mitään. Todellisuus on niin hirvittävä, että sen edessä voi vain alistua, menettää järkensä – tai nauraa. Elokuvassa tuodaan myös esille se, että miljoonat ihmiset aidosti surivat Stalinia. Teloitusselleissä todella luultiin, ettei Stalinin laatimilla listoilla ollut mitään tekemistä heidän kohtalonsa kanssa, vaan moni huusi viimeisiksi sanoikseen "ELÄKÖÖN STALIN!" Kohtaukset toivat mieleen Ikitien kolhoosikokouksen, jossa amerikansuomalaiset kommunistit vakuuttivat sydämensä pohjasta että kaikki on erehdystä, Stalin on työläisten suurin ystävä. Tämä uskollisuus kääntyi pirulliseksi aseeksi. On muistettava, että Suomessakin surtiin Stalinia ja monilla paikoilla oikeasti. Jos muistaa Suomen ulkopolitiikan edustajien matelevat surunvalittelut tuolta ajalta, niin ne vain lisäävät omaa hupiaan elokuvakokemukseen.

Historiaahaan elokuvassa on muuteltu ja siellä täällä on epätarkkuuksia, mutta tässä ne menevät kyllä enemmän taiteellisen vapauden kuin laiskan historiantutkimuksen piikkiin. Pääasiallisin muutos aitoihin historian tapauksiin [joista niistäkin liikkuu 2–3 versiota, useampaakin jos otetaan mukaan kidutuksella saadut tunnustukset] on tapahtumien ajallisen kulun turboahtaminen muutamaan päivään, vaikka Lavrenti Berijan tuho kesti useita kuukausia.

The Death of Stalin on kaikin puolin erinomainen elokuva ja loistava komedia. Tärkeintä on, ettei sitä ole nykyelokuvien mallin mukaisesti tahallaan pitkitetty mistään kohtaa ylimääräisillä tai turhilla kohtauksilla, vaan elokuva toimii kellokoneiston tarkkuudella. Maailman paras komedia, Piukat paikat tulee mieleen kokonaissuorituksesta. The Death of Stalin on yksi maailman parhaimmista komedioista. Ainoana vikana suomenkielen tekstitys oli tehty hyvin laiskasti, ja moni hyvä vitsi jää käyttämättä. Siksi kannattaakin keskittyä kokonaan ääniraitaan.

Osoituksena komedian toimivuudesta se on kielletty Venäjällä. On muistettava, että Monty Pythonin mestarillinen Life of Brian kiellettiin Norjassa. Ruotsalaiset väänsivätkin tästä markkinalauseen "Niin hauska elokuva, että se on kielletty Norjassa". Norjassa elokuvateatterit myivät ratkaisuksi matkalippuja lähimpään Ruotsin puolen elokuvateatteriin.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori #3

Postiluukusta putkahti jo viikkoja sitten Tarkastaja Akane Tsunemorin numero 3. Aikaisempien osien arvostelun löytää tästä linkistä.

Albumissa #3 karmivat rikokset ja rikostutkimukset seuraavat toisiaan. Kakkosalbumin hirvittävät taidemurhat aiheuttavat kitkaa tarkastajien ja toimeenpanijoiden välille ja tarkastajat Tsunemori ja Nobuchika Ginza ajautuvat yhä pahempaan konfliktiin rikosten selvittämisestä. Monessa dialogissa käydään mainiosti läpi ihmismielen synkempiä puolia ja etenkin vierailu psykologian professori Saigan luona on hyvin mieleenpainuva.

Toinen kiehtova, ohimenevä vilkaisu utopian ja dystopian harmaaseen raja-alueeseen on tässä kohtauksessa, kun toimeenpanija Yayoi Kunizuka lohduttaa murhattujen ystävää:

Kuva: Tarkastaja Akane Tsunemori 3.(Hikaru Miyoshi)


Sanojen vaihto on hyvää tarkoittava, mutta kammottava: kun ihmisen tunteet ja sielunelämä on tehty mitattavaksi, muuttuu ilon ja surun, stressin purkamisen ja kaiken tunne-elämän merkitys pelkästään mittaustulosten parantamiseksi. Sibylla-järjestelmä on muuttanut ihmistä sielunelämää myöten koneeksi.

Koko yhteiskunnan tukipilarina toimivan Sibylla-järjestelmän mielekkyys kyseenalaistetaan viimeistään hurmeisessa loppuluvussa. Mitä sitten tapahtuu, kun vastaan tulee rikollinen, jota ei pysty mittaamaan?

torstai 1. maaliskuuta 2018

Kirja-arvio: Suomalaiset fasistit

Suomalaiset Fasistit. Mustan sarastuksen airuet (2016). Kansikuva. Kuva: yle.fi

Käydessäni syksyllä etsimässä tietokirjallisuutta 1920–1930-lukujen Suomesta huomasin kirjaston historiahyllyn tässä kohtaa hyvin vaatimattomaksi. Osaksi tästäkin syystä, paikatakseni sivistykseni aukkoja sotien välisen ajan tuntemuksessa otin Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo  Roseliuksen kirjan Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet (2016) luvun alle. Lukuvalintaan johti myös tutkijatutun Goodreadsissa antama hyvä arvostelu.

Lyhyesti: kirja osoittautui hyvin kirjoitetuksi, syvälliseksi ja mielenkiintoiseksi. Fasismin alkuperä, turhautuneet I maailmansodan veteraanit, äärioikeistolaisuuden toteutumismuodot ja myötä- sekä vastamäet Suomessa on kartoitettu kiitettävästi. Sain valtavasti uutta tietoa 1920–1930 -lukujen Suomesta ja ilmapiiristä maassamme. Avainhenkilöt ja järjestöt käydään hyvin läpi, vaikka toisinaan niiden kesken vallitsi melkoinen sekamelska – eripuraisen äärioikeiston vika, ei kirjoittajien! Myös fasistiset peitejärjestöt ja niiden tarkoitus esitellään hyvin.

Jonkinlainen ongelma liittyy mielestäni päähenkilön, John Fabritiuksen tuntemukseen. Sata vuotta sitten hän johti Ahvenanmaan valtaukseen pyrkinyttä Uudenkaupungin suojeluskuntaa ja tämän retken vaiheet ja erikoiset vivahteet jätetään lyhyen "epäonnistunut retki" -maininnan varaan. Fabritiuksen ura sodan jälkeen käydään tarkemmin läpi mutta juuri Ahvenanmaan retken vaiheet – eversti Forsellin astumista aluksi johtoon Fabritiuksen ohi ja Fabritiuksen uudelleennousua päälliköksisekä turhauttavia neuvotteluita, Godbyn voitokasta taistelua ja sen hyödyntämättä jättäminen – olisivat ehkä avanneet Fabritiuksen katkeruutta paremmin. Hän haavoittui sittemmin vakavasti Satakunnan suunnan taisteluissa.

Samoin paljon tilaa käytetään sinänsä tärkeään aiheeseen, II maailmansodan surkuhupaisaan fasistien maanalaiseen vastarintaan ja vallankaappausyritykseen. Tässä lähteenä on avainkohdissa pitkälti Oula Silvennoisen Lauri Törnin elämäkerta, jossa siinäkin muistaakseni avainkohdissa viitattiin kirjoittajien aiempaan tuotantoon. Aiheen käsittely on edelleen hieman ongelmallisesti hoidettu, mutta kypsemmin kuin Törni-elämäkerrassa.

Erityisesti hehkutan kirjan loistavaa loppulukua, joka on erinomainen ja ytimekäs katsaus siihen, miksi Suomi on sellainen kuin on ja miksi liberaali markkinatalous voitti fasistiset korporaatiot ja kommunismin. Toivottavasti voittaa jatkossakin: yksi syy kirjan kirjoittamiselle on ollut fasismin noususta varoittaminen.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Komedia on vaikeaa.

Ennen kuin alat lukea, pohdi itseksesi tätä John Cleesen kirjassaan Kuten olin sanomassa pohtimaa asiaa: Kuka tahansa osaa nimetä nopeasti kymmenen hyvää draamaa. Mutta koetapa nimetä kymmenen hyvää komediaa.

Eli mieti itseksesi, mitä hyviä komedioita tiedät. Siis alusta loppuun saakka hyvin käsikirjoitettuja ja näyteltyjä, ei sellaisia sketsisikermiä joissa on muutama hyvä kohta. 

Komedian käsikirjoittaminen ja tekeminen on pirun vaikeaa. Draaman ainekset saa kasiin puoli yhdeksän uutisista, mutta kestävää komediaa on todella hankala saada aikaiseksi.

Tässä minun listaukseni. Keksin alunperin kahdeksan hyvää suht nopsaan, vähän pidempään pohdittuani yksitoista ja paremman puoliskon ehdotuksista tuli lisää hyviä. Kaikista ei saanut upotettua videota, joten laitoin linkit hyviin kohtauksiin osassa taas oli vaikea valita hyvää, joten kehotan katsomaan koko elokuvan.


Piukat paikat (Some Like it Hot)


Komedioiden, käsikirjoittamisen ja ajoituksen mestariteos. Billy Wilderin ohjaama komedia kahdesta gangstereita pakenevasta, ristiinpukeutumiseen päätyvästä köyhästä muusikosta on edelleen vertaansa vailla. Käytän tuota ilmaisua "vertaansa vailla", koska verrokkia ei ole. Komisario Palmun Erehdys, vaikka onkin dekkari, kulkee samaa tiukkaa tahtia ja onkin paras maassamme koskaan tehty elokuva.

The Producers (suomennettu Kevät koittaa Hitlerille)


Yksinkertaisesti Mel Brooksin paras elokuva ja samalla nerokas tapa totalitarismin käsittelyyn. Mel Brooks kommentoi elokuvaansa tyypilliseen tapaansa: "Halusin olla ensimmäinen juutalainen, joka tienaa Hitlerillä miljoonan"

Yksi, kaksi, kolme (One, two, three)



Toinen Billy Wilderin huippuohjaus. Kylmää sotaa ja II maailmansodan jälkeisen Euroopan realiteetteja parhaimmillaan.

Bringing up Baby




Ei enää ehkä kovinkaan tunnettu laajan yleisön keskuudessa, mutta tämä todella toimiva komediaelokuva. Gary Grant on antropologina uskomaton.

Hei me lennetään! (Airplane!)



Klassikkofarssi. Niin hyvä että paloja leikattiin sellaisenaan kakkososaan. Don't call me Shirley.

Mies ja alaston ase


Vain Leslie Nielsen pystyi tällaisiin suorituksiin. Frank Drebin saa pöhkötkin vitsit toimimaan. Jostain syystä nauran aina tälle kohtaukselle:

https://www.youtube.com/watch?v=YqAyz1coj44

Brianin elämä (Life of Brian)



Brianin elämä on uskonnollisten ihmisten, ei suinkaan uskonnon pilkkaamisen klassikko. Elokuvista vähiten sketsimäisin ja siksi myös toimivin komedia.

Monty Pythonin hullu maailma (Holy grail)



Nyrjähtäneiden sketsien ja neljännen seinän murtamisen mestariteos. Pelkästään alkutekstit ovat katsomisen arvoiset.

Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup)



Marx-veljesten paras elokuva (muutkin todella hyviä!). Peilikohtaus (yllä) on yksi parhaiten koreografioituja komediakohtauksia mitä ikinä on tehty.

Kala nimeltä Wanda (Fish called Wanda)



Hyvä käsikirjoitus, näyttelijät ja ohjaus tismalleen kohdallaan.

Avaruusboltsit (Spaceballs)

Todella hyvä farssi, jossa paljon kohokohtia. Menee ehkä farssisikermän puolelle, mutta on kuitenkin tervettä parodiaa scifihörhöille.

Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb)


Outolemmestä piti tulla draama ydinsodasta, mutta se taipuikin komediaksi. Ja erinomaiseksi sellaiseksi! Eli kuinka aikuiset miehet pilaavat kaiken...

Vaaleanpunainen pantteri (Pink Panther) (ainakin I ja II)


Peter Sellers on ainoa oikea Jacques Clouseau. Piste.

Listaa täydennetään jahka keksin lisää...

tiistai 23. tammikuuta 2018

Positiivinen lukuyllätys: Ulpu Iivarin "Kansanvallan puolustajat"

Tajusin vuoden 1918 taustoja itselleni selvitellessäni, etten ole lukenut kunnollista kokonaisselvitystä Sosialidemokraattisesta puolueesta. Kirjastosta valitsin Ulpu Iivarin Kansanvallan puolustajat : sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä 100 vuotta (2007).



Teos on nyt kymmenen vuotta vanha ja paljon on tietty ehtinyt tapahtua sen aikana. Kirja julkaistiin juuri ennen talouden pahoja notkahdusvuosia ja finanssikriisiä. Siinä ajassa kirja ei kuitenkaan ole suinkaan vanhentunut.

Eduskuntaryhmän vaiheet käydään hyvin läpi ja kepeitä kertomuksia, anekdootteja ja muita keventäviä elementtejä on mukana täsmälleen oikea annos. Vuosien 1917–1918 tapahtumat taustoitetaan tilaan nähden hyvin täsmällisesti ja taitavasti ja myöhemmätkin vaiheet käydään läpi ansiokkaasti. Muiden puolueiden vaiheita käydään myös historian mittaan läpi vaali vaalilta sopivasti. Ehkäpä Karjalan ja karjalaisten kysymystä sodan jälkeisissä vaaleissa olisi voinut huomioida enemmän, joskin se näkyi käsittääkseni enemmän kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa. Esimerkiksi kysymys Merikoiviston perustamisesta Pernajalle sai taakseen karjalaisia sosialidemokraatteja, ja SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) hyödynsi sitä kunnallisvaaleissa kielikysymyksen kannalta keräten Uudeltamaalta ääniä SDP:ltä.

Kuten Ulpu Iivari itse teoksen alussa toteaa, oli hänellä vain vähän aikaa käytössään teoksen laatimiseen. Vähä aika on kuitenkin käytetty hyvin ja teos on toimiva kokonaisuus. Siellä täällä on ikäviä vuosilukuvirheitä, mutta ne ovat aivan normaaleja virheitä ja onneksi nopeasti tajuttavissa: Yllättävä 20 vuoden heitto kymmenluvuissa on helppo hoksata. Vikakin voi olla yhtä hyvin tekstin automaattikorjauksessa kuin kirjoittajassa. Varsinainen teksti on sujuvaa ja helppolukuista.

Tietyssä mielessä teoksessa on mukana joidenkin "demarien" puhtaaksipesua ja virheiden vähäistä huomiointia. Esimerkiksi Erkki Tuomiojaa käsitellään silkkihansikkain. Mutta – kirjassa on mukana myös puolueen itsekritiikkiä (joskin lievää) eikä vähää aikaa ja tilaa olisi kannattanutkaan käyttää omien haukkumiseen. Helsingin Sanomien mielipidesivuilla kirjoitettiin 22.2.2007 tästä samasta aiheesta lyhyt ja napakka kirjoitus.

Kirjan lukee nopeasti noin kahdessa illassa ja se on malliosoitus siitä miten asiallinen, toimiva, napakka ja hyvällä tavalla tasainen historiikki voidaan kirjoittaa.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori

Postiluukusta kolahti peräti kaksi albumia samaa mangaa arvosteltavaksi! Hyvä yleisö: Tarkastaja Akane Tsunemori. Sarja perustuu animesarjaan Psycho-pass, jota en itse ole seurannut.

Kakkospokkarin kansi. Kuva: tammi.fi


"Siitä on nyt 30 vuotta kun elävien organismien psyykeä voitiin alkaa mitata ja analysoida teknisesti psykometrsisella skannerilla. Numeroarvo kertoo onko henkilö hyvä vai paha. Se on rikoskertoimen perusidea. Jos numeroarvo ylittää rikoskertoimen viitearvon, ihminen otetaan kiinni ja eristetään niin kutsuttuna latenttina rikollisena. Näin voimme ehkäistä rikokset ennen kuin ne tapahtuvat."

"Mutta siitä syntyy myös ongelmia.  On paras käyttää korkean rikoskertoimen omaavien ihmisten hävittämiseen ihmisiä, joilla on myös korkea rikoskerroin. Näilläå poliisietsivillä on korkea rikoskerroin ja heidät päästetään vapaaksi erityislaitoksesta vain sillä ehdolla, että he työskentelevät hallinnolle.. He ovat toimeenpanijoita."

"Jotta he eivät tee väärin..."
"... tarkastajat vahtivat heidän toimiaan tiukasti"

Päähenkilö, nuori nainen Akane Tsunemori saa testeissä parhaimmat mahdolliset pisteet, mitkä mahdollistavat harvinaisen vaadittavan viran: tarkastajan toimen Julkisen turvallisuuden viraston rikostutkintaosastolla. Kuten arvata saattaa, on heti ensimmäinen tehtävä kentällä poikkeuksellisen vaativa ja kyseenalaistaa rikoksen numeroarvoisen mitattavuuden järkevyyden. Sarjassa seurataan tarkastajien Akane Tsunemori ja Nubuchika Ginza sekä neljän toimeenpanijan vaiheita, mutta kuten jokaisessa kunnon dekkarisarjassa, vastassa on odottamattoman ovela vihollinen. Tarkastajia kiinnostavmpia tyyppejä ovat itse asiassa juuri toimeenpanijat, yleensä entiset etsivät jotka liian pitkään rikoksia selvitellessä ovat itse muuttuneet ajatusmalleiltaan rikollisten kaltaisiksi.

Manga sijoittuu tulevaisuuden Japaniin, joka on ottanut teknisesti melkoisia harppauksia. Tärkein keksintö on Sibylla-järjestelmää, joka valvoo kaikkea ja etenkin ihmisten psyykepasseja. Sibylla arvioi tehtävän, johon ihminen soveltuu parhaiten ja jossa tämä on mahdollisimman onnellinen. Psyykepassin väri ja numeroarvo kertovat ihmisen henkisen tilan. Jos tila alkaa horjua, viedään ihminen terapiaan. Jos ihminen kieltäytyy, antaa toimeenpanijoiden perusase, dominaattori, mittausarvon perusteella luvan tainnuttaa kohteen. Korkeita arvoja mitatessaan dominaattori antaa eliminointitilan: herkemmille lukijoille varoitukseksi kerrottakoon, että manga on harvinaisen hurmeinen ja eliminointitilassa dominaattorin laukaukset eivät jätä jälkeensä siistiä luodinreikää.

Sarja muistuttaa ensialkuun Uusi Sherlock -sarjan ensimmäisiä jaksoja, joissa taustalla piilevä Moriarty manipuloi ihmisiä ja suunnittelee rikoksia. Sarja onkin hyvin pitkälle ihmisen synkkää psyykettä luotaava dekkarisarja, jossa perinteiseen malliin pohditaan maailmaa, jossa tavoitteena on utopia mutta tuloksena hyvin pitkälle dystopia. Psykopassien mittaamisen ansiosta väkivaltarikosten uhrien määrä on liki olematon, mutta maailma on yksilöille determistinen. Vai onko? Juuri valinnanvapaus ja sen seuraukset on mangan kantavia kysymyksiä.

Akane Tsunemori tuo lähinnä mieleen Blade Runnerin, ja myöhemmin mangassa (harpoin vähän eteenpäin kuin kahteen pokkariin) myös keskustellaan elokuvan ja sen esikuvana toimineen Philip K. Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä (Do Androids Dream of Electric Sheep?) eroista. Mangassa liikutaan myös Shakespearen näytelmien ja muiden klassikoiden teemoissa.

Kevyttä, Salapoliisi Conanin kaltaista dekkarimangaa suosiville en sarjaa suosittele, mutta synkistä rikoksista, lähitulevaisuudesta ja dystopiapohdiskeluista kiinnostuneille ja etenkin Uusi Sherlock -sarjan Andrew Scottin rikollisnero James Moriartyyn ihastuneille sarja tarjonnee kiinnostavan vertailukohteen. Tarkastaja Akane Tsunemori on synkkä, todella hyvin käsikirjoitettu manga jonka suomennos on hyvin täsmällinen. Yksittäiset, tärkeät repliikit on saatu toiminaan erinomaisesti.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Sarjakuva-arvostelu: Pahispomo ja kissat

Postiluukusta kolahti luettavaksi ja blogattavaksi kerrassaan erikoinen mangauutuus: Bomarnin Pahispomo ja kissat (Aku no Boss to neko).

Bomarn. Pahispomo ja kissat (2017). Kuva: Tammi.fi

James Bondinsa ja Kummisetänsä katsoneet tietävät, ettei nahkatuolissa kissa sylissä istuva mies tiedä hyvää. Kissaa silittelevä mies voi tällaisessa kohtauksessa vain ja ainoastaan pohtia kauheuksia.

Ikonisin Bond-konna, Ernst Stavro Blofeld. Kuva: wikipedia.org

Ja kenties elokuvahistorian ikonisin pahis kissa sylissä -kohtaus: Godfather I (1972). Kuva: http://nuttyfacts.blogspot.fi/2015/03/cat-in-godfather.html / godfather.com

Pahispomo ja kissat manga rakentuu juuri tälle kummalliselle eläimen ja ihmisen suhteelle: sarjan pääosassa on nimetön Boss, suomennoksessa "pahispomo", joka hekottelee itsekseen jatkuvasti hiljaa ja jonka ympärillä pyörii kissalauma. Sarjakuva on lähestulkoon sanaton ja perustuu mykkäelokuvien tyyliselle huumorille. Slapstickiä enemmän huumoria syntyy kuitenkin siitä oivalluksesta, ettei ihmisissä pelkällä läsnäolollaan ja dominoivalla  tuijotuksellaan pelonsekaista kunnoitusta aikaan saavalla pahispomolla ole minkäänlaista vaikutusta tavalliseen kissaan.

Pomon, kahden kätyrin (A ja B) ja sala-ampujan lisäksi vakihahmoina ovat kissat Pitkäkarva, Musta, Laikku, Hopeatabby ja Valko. Pääasiassa sarjakuvissa joko kissa tekee jotain ja ihmiset reagoivat siihen tai kissat reagoivat - tai useammin jättävät reagoimatta - ihmisiin. Kissanomistajalle, kuten minulle, tilanteet ovat harvinaisen tuttuja! Hyvä oivallus on esimerkiksi strippi, jossa pahispomo pistää pyörimään kissalaumalleen videon, jossa on lintuja, myyriä ja hiiriä. Kun kissat tapittavat ja tapailevat tassuillaan ruutua, videoi Pahispomo kissojensa touhua ja katsoo lopulta videota videota katsovista kissoistaan omalta näytöltään. Ensin on siis "video kissoille", sitten "video ihmisille".

Piirrosjälki on hyvää ja minimalistisuudessaan moni strippi on nerokas. Jollakin kummalla tavalla lyhyet, kahden sivun sanattomat stripit tuovat suuresti lämpöä pahispomojen ja kissojen suhteeseen: pomo ei voi kuin hymyillen hyväksyä toistuvat henkiset tappiot rakastamilleen kissoille. Samalla lukijan suhde tähän Blofeldiin/Corleoneen on hämmentävä: kulkukissaa hyvin kohtelevaa ihmistä ei voi vihata.

Hyväntahtoinen manga kissoja omistajasta pahispomosta on hyvin erikoinen ja toimiva idea. Kirjan lukee sanattomuuden vuoksi nopeasti, mutta hyvä mieli säilyy pitkään. Suosittelen sitä kaikille kissaystäville!

Arkeologi ja kaksinkertainen filosofian maisterikin joutuu nöyrtymään ja kumurtamaan kissan edessä. Kuva kaivauksilta Enosta kesältä 2017.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Otoksia Mynämäeltä

Muutamia otoksia Mynämäellä pistäytyessäni. Aivan uusi paikka minulle vierailla, ja paikalla oli ankara sumu. Onneksi on kännykässä navigaatiopalvelu:

Kirkko ja hautausmaata.

Sankarihaudat.

Karjalaan jääneiden vainajien muistokivi.

Sankarivainajien muistomerkki ja majurin hauta.

Baskervillen kartanon läheiset suot?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kolejka!

Kerrassaan ihana puolisoni toi Gdanskista minulle tuliaisista mitä parhaimman: kuuluisan Kolejka-lautapelin!



Perhe on pahin -sarjassa Archie Bunker solvaa vävyään toistuvasti typeräksi polakiksi. Tämä peli on kuitenkin niin nerokkaasti suunniteltu, että se yksinään kertoo paljon puolalaisten älykkyydestä. Plus se, että heidän matemaattiset oivalluksensa Enigmasta 1930-luvulla auttoivat liittoutuneita voittamaan toisen maailmansodan, mutta ei nyt puututa siihen.

Kolejka on yksinkertaisesti jono. Pelissä jonotetaan. Kuulostaako tylsältä? Ei suinkka!

Neuvostorealismia parhaimmillaan ja pahimmillaan


Peli on suunniteltu opetustarkoituksiin, opettamaan 2000-luvun nuorille sitä, miltä tuntui elää kommunistisessa Puolassa. Ensimmäinen painos ilmestyi 2009 ja peli on käännetty sittemmin mm. englanniksi. Ohjekirja on pirun pätevästi suunniteltu ja siinä on mahdottoman hyvä kertaus arkielämästä 1980-luvun Puolassa. Jonottaminen ja siinä kikkailu olivat tärkeä osa jokapäiväistä selviytymistä ja tiettyä solidaarisuutta (heh!) osoitettiin jonoissa heikompiosaisille. Osa tosin oli enemmän kuin valmiita huiputtamaan: koska jonossa äiti lapsen kanssa pääsi muiden edelle, tuli lapsien "lainaamisesta" jonoihin arkipäivää! Tätä varten on myös pelissä erillinen jonotuskortti.

Ohjevihkossa on myös herkullisia anekdootteja ja neuvostoliittolaista huumoria tuolta ajalta. Esimerkiksi tämä vitsi:

"Mikä on liha englanniksi?"
"Meat."
"Sehän on tismalleen sama puolaksi!"

(englannin liha = "meat" äännetään samaan tapaan kuin puolan myytti, "mit". Lihan olematon saanti oli kestävä vitsien aihe.)

Koska sain pelini Puolasta, on ohjevihkoseni (uskomattoman hyvällä tyylitajulla tehty) puolaksi.  Peli antaa siis mahdollisuuden opiskella puolaa! Board Game Geekistä -sivustolta löytyy kuitenkin rekisteröinnin takaa säännöt ja kortit englanniksi, ja kun vertaa kortteja akselilla puola-englanti-suomi oppii samalla kieltäkin. Haluan kuitenkin säästää pelin mahdollisesti ostavalta suomalaispelaajalta aikaa, joten käännän joitakin elementtejä ja sääntöjä suomeksi tähän postaukseen.

Peli on siis kehitetty ensisijaisesti opetustarkoitukseen ja historian opiskeluun. (Nyt perkele suomalaiset liikkeelle! Samanlaisia pelejä Suomeen!) Pelin ohjeiden alussa annetaankin sen kolme filosofiaa ja niiden merkitys. Lukekaa ajatuksella, harvoin on yhdelle A5:lle saatu yhtä paljon painettua yhtä painavaa asiaa:

Historian opettamisella ja popularisoinnilla on kolme päämäärää: antaa tietoa menneisyydestä, kehittää kykyä johtopäätösten tekoon ja huolehtia meitä ennen eläneiden muistosta.

TIETO tarkoittaa sitä, että on riittävästi informaatiota menneisyyden tapahtumista, niiden syistä ja seurauksista.

JOHTOPÄÄTÖSTEN TEKEMINEN on tapa hallita käyttäytymistämme niin, että vältymme tekemästä erehdyksiä, joita tehtiin samankaltaisissa tilanteissa menneisyydessä.

MUISTAMINEN tarkoittaa omistautumista niiden muistolle, jotka ovat omistautuneet yhteiseksi hyväksi tunnustetuille asioille (ihmiskunnalle, valtiolle tai paikalliselle yhteisölle). Tällainen muistaminen on yksi tapa osoittaa kiitosta heidän elämänsä aikaisille saavutuksille.
Kolejka-pelin ohjekirja

Pelin elementit


Pelin elementit ovat laudat, pelinappulat ja korttipakat. Peliä voi pelata 2–5 pelaajaa. Erilaisia elementtejä on vähän joten säätämistä ei tarvitse juurikaan tehdä.

Pelilauta (kaupat jonoineen + kuormarekat, tässä erotettuna että ymmärrätte niiden olevan erillisiä), kortteja (ostoslistat, toimintokortit, ostettavat tavarat) ja pelinappulat.




PELILAUTA


Pelilautoja on kaksi: kaupat ja mustan pörssin (jonoineen) sekä erilaiset korttialueet sisältävä lauta ja erillinen lauta kuorma-autoille, jotka tuovat tavaraa kauppoihin. Pelilaudat ovat selkeät ja mukana on pikkumuistutukset eri kokoisille peliseurueille jaettavista korteista.

KORTIT


Pelissä on neljänlaisia kortteja: sääntötiivistykset ja pelivuoron tapahtumat (1/pelaaja), ostoslistat (5 erilaista), myytävät tavarat (ihanaa neukkuretroa!), tavaratoimitukset (symbolina paketti, kertoo mitä toimitetaan ja minne) ja toimintokortit.

OSTOSLISTAT

Ostoslista määrää, mitä tarvikkeita tietyn pelaajan on saatava kootuksi voittaakseen pelin.

Kolejkan ostoslistat

HUOM! Pienemmillä pelaajamäärillä pelatessa pelaajilla on oltava "vierekkäiset" ostoslistat: eli jos kahden hengen pelissä pelaaja on lista 2 on toisella pelaajalla oltava lista 1 tai 3. Jos toinen saa listan 4 tai 5, on se heitettävä pois ja nostettava uusi. Listan 1 vierekkäiset numerot ovat listat 2 ja 5, sekä vastaavasti listan 5 vierekkäiset numerot ovat 1 ja 4.

TARVIKKEET JA TILAUKSET

Tarvikekorteissa on yksittäisiä tarvikkeita, jotka saapuvat pienissä 1–3 kappaleen erissä kauppaan.

Pelin tarvikkeet ovat ruokaa, elektroniikkaa, tarvikkeita, huonekaluja ja vaatteita. Ostoslistasta riippuu, mitä pitää hankkia ja missä määrin. Tavarat ovat ehtaa ja aitoa neukkuretroa!

Tilauskortit (pakettisymboli toisella puolella) sisältävät tietyn tarvikkeen symbolin ja luvun 1–3 joka kertoo, miten monta kyseistä tarviketta tuodaan tällä vuorolla. Huom! Kahden hengen pelissä kortit, joissa on luku 3 poistetaan eli tarvikkeita tulee vain yhden tai kahden erissä. Pelaajamäärästä riippuu, miten monta toimituskorttia vuoron alussa nostetaan.


TOIMINTOKORTIT

Toimintokortit ovat pelin suola, joilla voi vaikuttaa kauppojen käyttäytymiseen ja jonon liikkeisiin. Näitä voi olla kerralla kädessä korkeintaan kolme, ja ne voi pelata joko kaikki kerralla vuorollaan tai niitä voi säästää seuraavalle vuorolle. Pelatut kortit palaavat viikon päättyessä (viiden vuoron jälkeen) takaisin käteen.

Toimintakortteja on kymmenen erilaista, jokaisella pelaajalla on yksi jokaista. Jokainen pelaaja siis tietää että toinen voi tehdä jonkin jonotustempun, jota ei ole vielä pelannut, mutta kysymys onkin onko toisella pelaajalla se käsissään?

Toimintakortit ovat pelin suola, pippuri ja basilika. Desing on helkkarin hauska. Tämä kortti merkitsee sitä, että pelaajalla on komissiossa kollega, joka tietää tulevat tavaralähetykset. Pelaaja saa katsoa lähetyspakasta kaksi päällekkäistä korttia. Tästä on etua seuraavia jonotuksia ennakoidessa.


Koska pelissä käytettävät toimintakortit ovat puolaksi (ellei joku onnistu saamaan englanninkielistä versiota), on tässä suomennos korteille (käyttämättä aksentteja):

Zwiekszona dostawa = "Ylimääräinen toimitus" 

Kauppaan on tullut ylimääräistä tavaraa, mikä aiheuttaa jännitystä jonossa.
LISÄÄ KAUPPAAN, JOHON ON TUOTU KIERROKSELLA TAVARAA YKSI KAUPPATAVARA

Remanent = "Suljettu inventaaria varten" 

KAUPPA EI MYY KIERROKSEN AIKANA MITÄÄN. "Virheellinen lähetys", "Myyntiä tiskin ali" tai "Ylimääräinen toimitus" eivät toimi!

Lista spoleczna = "Yhteisön lista"

Lista, joka antaa jokaiselle jonottajalle tietyn paijan.
KÄÄNNÄ YKSI JONO KOKONAAN TOISIN PÄIN (VIIMEINEN ENSIMMÄISEKSI JNE.)

Towar spod lady = "Myyntiä tiskin ali" 

Sinulle tuttu kauppa-avustaja myy tavaraa ennen kaupan avaamista.
JOS OLET JONON KÄRJESSÄ, VIE KAUPPATAVARA KOTIIN VÄLITTÖMÄSTI

Kolega w komitecie wojewodzkim pzpr = "Toveri työläiskomiteassa" 

saat vihjeen tulevien lähetysten aikataulusta
KATSO KAKSI PÄÄLLIMMÄISTÄ LÄHETYSKORTTIA

Krytyka wladzy = "Johdon kritisointia"

joku jonossa kritisoi ääneen johtajia ja miliisien tarkastaessa hänen papereitaan toiset menevät ohi. SIIRRÄ TOISEN PELAAJAN NAPPULAA KAKSI TAAKSEPÄIN

Huom! Joissakin säännöissä saa siirtää myös omaa nappulaa taaksepäin.

Matka z dzieckiem na reku = "Äiti ja pikkulapsi"

lainaat toisen lasta ja saat palvelua ennen muita. 
SIIRRÄ NAPPULASI JONON KÄRKEEN

Pan tu nie stal = "Tämä ei ollut sinun paikkasi"

huomaat jonkun ahtautuneen jonoon edellesi. 
SAAT SIIRTÄÄ NAPPULAASI YHDEN ETEENPÄIN JONOSSA

Pomylka w dostawie = "Virheellinen lähetys"

Kuski on toimittanut tavaraa väärään kauppaan.
SIIRRÄ YKSI KAUPPATAVARA VIERESSÄ OLEVAAN KAUPPAAN

Szczesliwy traf = "Onnenpotku" 

Tuttavasi piti lähteä hakemaan lasta lastentarhasta ja hän antoi paikkansa sinulle.
SIIRRÄ NAPPULASI NAAPURIKAUPAN JONOON TOISELLE PAIKALLE

Huom! Ei saa käyttää tähän jonoon vaan vain viereisen kaupan jonoon.

Kaupat ja musta pörssi


Pelissä jokaisella on siis viisihenkinen perhe, yksi ukkeli/ akkeli/ muunsukupuolinenmuttakommunistisenjärjestelmäntunnistamatonsukupuolineutraalihahmo 

per henki. Vuoron alussa jokainen pelaaja laittaa vuoron perään yhden vapaan (aluksi tietysti tod. näk. kaikki) hahmon pelilaudalle haluamansa jonon viimeiseksi. Kaikkia ei ole pakko laittaa, jos haluaa säästää hahmoja strategisesti parempaan tilanteeseen. Lopuksi jokaisen jono perään ilmestyy musta "neutraali" hahmo, jonka hankkima tavara ilmestyy mustan pörssin alueelle.


TAVALLINEN KAUPANKÄYNTI


Kun jonottajat on asetettu  kauppojen eteen, alkaa tavarantoimitus. Käännetään harmaa kortti, jonka päällä on paketinkuva, ja toimitetaan sen osoittama määrä tavaraa oikeaan kauppaan. 

Ruokaa jonottamassa on keltainen, punainen, musta (mustan pörssin neutraali jonottaja) ja ruskea pelinappula. Kioskiin kulutustarvikkeita jonottaa vain keltainen ja musta hahmo. Tavaratoimituskortti on tässä kääntämättä: se kertoo, mihin kauppaan lähetys tulee

Tässä tapauksessa on tullut kolmen ruokatavaran lähetys ja (älkää välittäkö kaikissa tapauksissa edellisen kuvan kioskin jonottajista) tavaroiden nouto voi alkaa! Vai voiko?

Lähetys on tullut! Kolme ruokatavaraa tulee kuorma-autolaudalta ruokakauppaan.


Nyt tulee kikkailuvaihe eli "jonossa hyppely".

Normaalisti keltainen saisi ensimmäisen ruokatavaran, veisi sen kotiinsa, punainen saisi seuraavan, veisi sen kotiinsa ja musta veisi viimeisen ruokatavaran mustaan pörssiin MUTTA erilaisilla korteilla voi vaikuttaa tilanteeseen. 

Viimeinen eli ruskea voisi pelata"Yhteisön listan" jolloin koko jono kääntyisi toisin päin: ruskea ensin, sitten musta, sitten punainen, sitten keltainen. 

Jos edellisen kuvan tilanne, jossa keltaisella olisi kärkisija sekä kioskissa että ruokakaupassa olisi voimassa, voisi keltainen pelata "Virheellinen lähetys" -kortin ja siirtää yhden ruokatavaran kioskiin (Huom! kioski on ruokakaupan vieressä!), jolloin keltainen saisi sekä kioskijonosta että ruokakaupasta itselleen yhden ruokatavaran.

Ruskea voisi pelata "ylimääräisen toimituksen", jolloin ruokakauppaan tulisi vielä neljäs ruokatavara ja jokainen jonossa saisi yhden tavaran.

Ruskea (tai punainen!) voi myös pelata "äiti ja pikkulapsi" kortin sekä siirtyä jonon kärkeen.

Keltainen, mikäli hän olisi kioskijonossa, voisi pelata "Onnenpotkun" ja siirtyä kioskin jonosta hahmollaan toiseksi ruokakaupan jonoon: tällöin kaksi ensimmäistä jonossa olisivat keltaisen nappuloita.

Keltainen voisi myös pelata "myyntiä tiskin ali" -kortin ja viedä yhden tavaran kaupasta välittömästi kärjellä olevalla nappulallaan "kotiin" ennen kauppojen aukeamista.

Punainen voisi pelata "Tämä ei ollut sinun paikkasi" ja siirtyä yhden eteenpäin jonossa eli kärkeen.

Samoin punainen voisi pelata "johdon kritisointia" -kortin ja siirtää keltaista kaksi taaksepäin. Samoin ruskea voisi siirtää punaista kaksi taaksepäin eli viimeiseksi.

Jonossa olematon vihreä pelaaja tai vaikka viimeisenä oleva ruskea voisi myös pelata "Suljettu inventaaria varten" -kortin, jolloin kauppa menisi kiinni. Näin he voisivat pelata aikaa kikkaillakseen seuraavan kierroksen korteilla itsensä jonon kärkeen tai vihreä voisi kiusata muita pelaajia.

Tietty voi vielä ennakoida tulevaa ja pelata "Toveri työläiskomiteassa" -kortin ja katsoa kaksi seuraavaa korttia. Viimeisenä oleva ruskea voisi tehdä näin ja mikäli seuraavalla vuorolla tulisi ruokaa lisää, kannattaa pitää hahmo jonossa. Jos lähetyksiä tulee muihin kauppoihin, kannattaa hahmo siirtää toiseen jonoon viimeiseksi ja kikkailla tätä eteenpäin siellä.

Toimintakortin voi pelata vain ja ainoastaan jos sen pääsee toteuttamaan, eli olemattomaan jonoon ei voi siirtyä toiseksi "Äiti ja pikkulapsi" -kortilla.

Korttien peluu tapahtuu kolmessa erässä/vuoro. Ensimmäinen pelaaja (tätä merkitsee myötäpäivään kiertävä harmaa nappula) pistää pöydälle toimintakortin ja tekee sen määräämän toiminnon. Seuraava pelaaja pelaa kortin ja tekee toiminnn jne. Näin tehdään kolme erää eli kunnes kukin pelaaja on sanonut "passaan" ja laittanut pelaamattomat kortit ylösalaisin eteensä tai kortit ovat loppuneet kädestä. Passattuaan pelaaja EI saa enää pelata kortteja, vaikka muut tämän passattua niin tekisivät!

Kun jonotuskikkailu on tehty, avataan kaupat ja jonon järjestyksessä jaetaan tavarat. Toimintakortteja ei voi enää pelata tällä vuorolla!

Mikäli mustan pörssin hahmo saa hankituksi jonkin tarvikkeen, siirretään se mustaan pörssiin sopivaan kohtaan ja musta hahmo palaa saman jonon viimeiseksi jonottajaksi.


MUSTA PÖRSSI

Normaalin kaupustelun jälkeen (pelaajat eivät saa vaihtaa tavaroita keskenään!) alkaa mustan pörssin kauppa. Tänne on sijoitettu pelinappuloita samaan tapaan jonotusvaiheessa kuin muihin kauppoihin, mutta säännöt ovat hieman erilaiset kaupankäynnille.

Mustan pörssin nurkka. Harmaa nappula kertoo, minkä päivän tuotteen saa halvemmalla 1:1 vaihtosuhteella. Hahmo liikkuu ma, ti, ke, to, pe akselilla oikealta vasemmalle (tästä kulmasta katsottuna) ja palaa lauantaina eli viidennen päivän jälkeen


Täällä vallitsee 2:1 hankintasuhde, eli vaikkapa yhden ruokatavaran ja huonekalun voi vaihtaa yhteen elektroniikkalaitteeseen, tai kaksi vaatetta yhteen ruokaan. Joka vuoron alussa kauppiasnappi liikkuu vasemmalle viikonpäivien mukaan. Tämän markkerin osoittaman esineen voi vaihtaa halutessaan 1:1 suhteella, mutta vain kyseisen vuoron ajan. 

Mikäli pelaajalla on mustan pörssin alueella jonottaja, mutta pelaaja ei halua mitään tuotteista, jää jonottaja jonoon (siitä poistumatta tai siinä liikkumatta) ja jonossa seuraava saa käydä kauppaa. Jos pelaaja vaihtaa jonkin tuotteen, ottaa hän sen mukaansa ja poistaa hahmon jonosta. Mustan pörssin jonoon ei voi vaikuttaa toimintakorteilla!

Mustasta pörssistä VOI ostaa kerralla useamman tuotteen ja samalla nappulalla.

Myydyt tavarat laitetaan mustaan pörssiin niille kuuluville sijoilleen.

Vuoron päättyessä, lauantai ja pelin päättyminen


Kun mustan pörssin toimet on tehty, päivä päättyy. 

Ensiksi toimituskortit (ne joissa on paketin kuva) siirretään pelilaudalla näkyvään roskakori-ruutuun.

Toiseksi mustan pörssin myyjä siirretään seuraavan päivän ruutuun.

Kolmanneksi jokainen pelaaja nostaa jonotus/toimintakortteja, kunnes kädessä on kolme korttia (jos loppuneet niin voi voi!)

Neljänneksi poistetaan mahdolliset "Suljettu inventaaria varten" -kortit kauppojen päältä, jos sellaisia on.

Viidenneksi siirretään aloittavan pelaajan merkki seuraavalle pelaajalle.

Seuraava vuoro alkaa taas alusta: laitetaan mahdolliset vapaat pelinappulat jonoihin viimeiseksi jos niin haluaa tehdä, nostetaan toimituskortti/toimituskortit ja laitetaan tavarat paikalleen, pelataan kolme erää (tai vähemmän) toimintakortteja alkaen aloittavasta pelaajasta ja edeten myötäpäivään, avataan kaupat, käydään mustan pörssin kauppaa ja päätetään päivä.

Viiden päivän eli viiden vuoron jälkeen jälkeen työviikko päättyy eli kun harmaa mustan örssin markkeri on viimeisessä R-ruudussa. On lauantai!

Ensimmäiseksi lauantaina "siistitään pelilauta". Roskakorissa olevat toimituskortit otetaan mukaan peliin ja sekoitetaan käyttämättömien korttien joukkoon ja näistä tulee uusi nostopakka. 

Toiseksi pelatut toimintakortit eli jonotuskortit palautetaan poistopakka-alueelta pelaajille (värin perusteella), ne sekoitetaan ja jokainen pelaaja tekee niistä itselleen uuden toimintakorttien nostopakan.

Kolmanneksi mustan pörssin harmaa kauppiasnappula siirretään maanantairuutuun. Uusi viikko voi alkaa!

Pelaaja, joka on ensimmäisenä saanut ostoslistansa kasaan, voittaa. Koska kauppojen avautuminen ja myynti tapahtuu samanaikaisesti, voi kaksi (tai useampi) pelaajaa saada samalla vuorolla ostoslistansa valmiiksi. Tällöin se pelaaja, jolla on eniten tavaraa (siis ylimääräisiä) voittaa. Jos kummallakin voittajapelaajalla on yhtä paljon tavarakortteja, on peli tasapelu.


Lopuksi


Koska peli on uusi eikä kööriä ole vielä koossa, olen opetellut peliä suomentamalla sääntöjä englannista ja katsomalla Youtubesta videoita. Esimerkiksi tämä video on hyödyllinen:



Historian, etenkin vaikean historian opettaminen lautapelien avulla on nerokas idea. Hyvin peliä kontekstoivan ohjekirjan (harvoin olen lukenut ohjekirjaa yhtä tarkkaan!) kanssa samalla oppii paljon ei-niin-kaukaisesta-ajasta. Voisikohan joku tilata tätä peliä satsin entisille taistolaisille, niin pääsisivät simuloimaan nuoruuden ihanneyhteiskunnassa elämistä?

Tämä peli on saatava Suomen markkinoille pelkästään yhdestä erittäin pätevästä syystä: se on kielletty Venäjällä. (uutinen aiheesta).

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Elokuvissa ja kirjamessuilla

Ikitie


Julistan Ikitie -elokuvan yhdeksi parhaimmista koskaan tehdyistä kotimaisista elokuvista. 

Amerikansuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa kertova elokuva on kouriintuntuva tunnelmassan ja näyttelijäsuoritukset huippuluokkaa. Tommi Korpela tekee hyvää työtä pohjalaisena Jussi Ketolana ja Hannu-Pekka Björkman on sangen mainio ovelana, pirullisena ja kamalana Kallosena.

Antti Tuuri on tunnetusti yksi perinpohjaisimmat tutkimustyöt tekevistä suomalaiskirjailijoista, ja elokuvassa näkyy huolellisesti toteutettu ajankuva. Amerikansuomalaisia aineistoja Siirtolaisuusinstituutissa käsitelleenä ja aiheesta lehtikirjoituksia laatineena vaikutuin pohjamateriaalin hyvästä tuntemuksesta. Elokuvan edetessä amerikansuomalaisia kommunisteja uhkaava tuho aiheutti aitoa sieluntuskaa ja hätää. Hopea-kolhoosin hahmot ovat aidosti sympaattisia ja heidän hätänsä aatteen eteen ja usko tulevaisuuteen välittyy hyvin. Kun verinen loppu on edessä kuulusteluineen ja teloitusalueeksi muuttuvine metsäkankaineen on ahdistava tunnelma tavoitettu täydellisesti, silti millään tavalla mässäilemättä.

Erikoista elokuvassa on myös hyvin tehty äänimaailman. Etenkin elokuvassa kuultava Eric Peltoniemen esittämä Punainen suorastaan tempaa mukaansa (ks. tämä Youtube-linkki). 

Harmi, että vuoden elokuvista Ikitie tullee jäämään Louhimiehen huomattavasti heikomman Tuntemattoman sotilaan somemyllyn alle ja Tommi Korpela tuskin voittaa Eero Ahoa (Rokka uudessa Tuntemattomassa) palkintoja jaettaessa, vaikka Korpelan pohjalaismies on roolina väkevämpi suoritus kuin Ahon pohjalaista muistuttava karjalainen [Korpela tuijottaa tyhjyyteen uskottavammin kuin Aho!]. Louhimies oli muuten myös Ikitien käsikirjoittajana.

Ai niin, ja latasin Hylsyin lentoja -blogiini arvioni uudesta Tuntemattomasta


Helsingin kirjamessuilla


Turun kirjamessujen lisäksi pistäydyin Suomalaisen Kirjakaupan ilmaislipulla Helsingin kirjamessuilla. Sieltä tuli Turkua parempi saalis, joskin ainuttakaan erikseen etsimääni kirjaa en löytänyt. Eksyin toistuvasti käytäviin, mikä oli hauskaa koska kiirettä ei ollut.

Poikittaislinja.

Mörkö.

Antikvariaattipuolella kaupiteltiin outoa antiikkia, nimittäin täytettyä krokotiilinpoikasta (tahi kaimaania). Pistin kotiin viestiä että ostanko kattoon ripustettavaksi, niin saisimme perustetuksi kunnollisen velhon työhuoneen tai kuriositeettikabinetin. En saanut lupaa.

Välttämätön kaluste jokaiseen itseään kunnioittavaan kuriositeettikabinettiin.

Valtatiet. Komea kansi, mutta tyyris:

Klassikkoteos komealla kannella.

Outo peli:

Ostokeskus. Köpcentrum-peli.

Hieno mietelause:


Tove mot fascism T-paita. Ostin yhden puolisolleni:

"Mer kaka!" huutaa Hitler.

Erikoinen näky. Viipurilaisen nukkekotiliikkeen vanhoja nukkekotikalusteita:




Helsingin Scifi- ja fantasiaseura tyrkytti arpoja joten ostin kaksi (kaikilla voitti jotain) ja niinpä napsahti PÄÄPALKINTO eli sain ottaa ilmaisen kirjan! Takakannen tekstin perusteella valitsin äkkiseltään Patrick Rothfussin Tuulen nimi -teoksen. Edessä siis lukuyllätys!

Pääpalkinto arpajaisissa.

Toisesta arvasta sain ottaa ilmaisen pinssin, ja valitsin tämän (se on sattumalta minun uskontunnustukseni):

Pikkuvoitti arpajaisissa.


Löysin vanhoja kirjoja myyvästä (ei-antikvariaatti) erikoisen vihkosen, Nikolai Bogdanovin Rohkeita ja neuvokkaita (1954):



Rohkeita ja neuvokkaita. Kertomuksia sodasta ilmestyi Annikki Kempin suomentamana 1956, ja painopaikaksi on merkitty Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike Petroskoissa. Kuten kuvasta huomaatte, on tämä julkaistu "Koululaisten kirjastoon". Vihkossa on lyhyitä kertomuksia Suomen ja Saksan eli "fasistien" vastaisilta rintamilta.

Luin pikkuvihkosen paluumatkalla junassa ja melkoisesti nuo partiopoikatarinat huvittivat. Neuvostoliiton omia Ryhmyjä ja Romppaisia! Hupaisaa on että suomalaiset ovat kaikki fasisteja ja myytti "kukushkoista" eli puissa piilottelevista suomalaistarkka-ampujista elää sitkeässä. Yhdessä tarinassa kokonainen suomalaisrykmentti on naamioitunut kuusikoksi mutta nokkela neuvostolentäjä tajuaa, että noissahan ei ole lunta laisinkaan latvoissa ja suolaa laivuineen koko konkkaronkan. Onneksi nokkelat neuvostosankarit näkevät helposti fasistien kavalien juonien läpi! Tarinoissa on tahattomia anakronismeja, muun muassa Moskovan hyökkäykseen osallistui jo 1941 Tiger-tankki, jonka nokkela pikkupoika tuhoaa paiskomalla hiekkaa tykin putkeen.

Ja koska kissani Rudolf on pikimusta, bongasin parhaani mukaan mustia kissoja Kirjamessuillakin:

Poikittaislinjan kyydissä Rowling-mainoksessa.

Kissakuvia ja runoja.

Vanha pokkari. Olisikohan hyväkin?