tiistai 26. helmikuuta 2013

Sarjakuvapoiminta

Tällä kertaa kävin sarjakuviin törmätessäni kirjastossa etsimässä Vänrikki Stoolin tarinoita. Halusin lottaesitelmään katkelmia alkuperäisestä runosta, ja bonuksena löysin runot Edelfeltin kuvituksella.

Pistäydyin taas sarjakuvahyllyllä, joka on muutamalla viime käynnillä tuottanut pettymyksen. Koska luova toiminta (esitelmän teko) vaatii "polttoainetta", otin Dorian Grayn muotokuvan sarjakuvaversiona. Itse kirjaa en häpeäkseni ole lukenut, mutta tiesin juonen ennestään ja olin lukenut jollakin lukion kurssilla aikoinaan katkelmia.

"Graafiset novellit" ovat kiehtoneet minua lukiosta asti. Monet valitsevat äänikirjan, minä sarjakuvaversion. On kiinnostavaa tutkia, miten tarina ja teksti taipuu kuviksi ja miten juoni kulkee. Olen pohtinut, että pitäisi lukea enemmän klassikoita sarjakuviksi käännettyinä. Tosin tunnen tuolloin huijaavani, ja haluaisin ENSIN lukea kirjan ja vasta sitten sarjakuvan.

Sama juttu kirjan ja elokuvien kanssa. Olen ylpeä siitä, että luin ensin Taru sormusten herrasta -kirjat, ja vasta SITTEN katsoin elokuvat. Sarjakuvassa annetaan valmiiksi muoto ja "näyttelijät", mutta ääni, liike ja muu on kuviteltava itse.

Mutta esitelläänpä tämä sarjis sitten lyhyesti:


"However, murder is always a mistake. 
One should never do anything one cannot talk about after dinner!"

Ensinnäkin, sarjakuvan taide on toteutettu hyvin. Etenkin Grayn muotokuvan muutokset esitetään hyvin. Piirrostyyliä on vaikea luonnehtia muuten kuin sanomalla, että hyvää on ja tarkoituksenmukaista.

Wilden pirullisen terävä sanailu on saatu hyvin mahdutettua puhekupliin. Juuri mainiot repliikit ja kiteytykset saivat minut ajattelemaan, että lukulistaan pitänee lisätä Dorian Grayn muotokuva.

Sovitus on siis toimiva, mutta nyt arvioni jää tyngäksi, koska kirja on lukematta. Vastasi kuitenkin käsitystäni kirjasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti