keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Jälkiviisautta jälkiviisaudesta?

Jepulis, Synkkä yksinpuhelu on nyt selätetty. Se on ennen kaikkea kiehtovaa taustaa siitä, mistä sota-aikana puhuttiin arkielämässä. En osaa sanoa, miten paljon tuosta on jälkikäteen "editoitu", mutta minulla on rinta rinnan kulkenut tuon kanssa tutkimusaineistoon kuuluva tarkkaan pidetty aliupseerin päiväkirja sota-ajalta. Sävy siinä on hyvin erilainen, vaikka kirjoittaja on lukenut mies.

Valistusupseerien raportit taas vastaavat Paavolaisen päiväkirjassaan tekemiä merkintöjä siitä, mikä oli puheenaiheena mihinkin aikaan. Kyllä Paavolaisella on ollut hyvät muistiinpanot sota-ajalta, eikä muutamia lappusia, kuten jotkut ovat arvelleet. Sodan loputessa osoitettu ihailu Neuvostoliittoa kohtaan on kyllä sen verta imelää, että mielestäni tässä kohtaa kyse on jo tulevan kulttuurisuuntauksen ennakoinnista ja oman selustan varmistamisesta tyyliin "Nuo muut ovat käännynnäisiä, mutta minäpäs olin jo alun alkaenkin teidän puolellanne!".

Helsingin Sanomien sivuilta löytyy teoksen arvostelu 1946. Mielenkiintoista luettavaa, etenkin Paavolaisen jo sodan alussa vallinneen tappiomielialan toteaminen. Miten paljon tuossa sitten on puolestaan "alibin" antamista, tiedä häntä.

Pitänee ottaa taustalukemistoksi


Täydennykseksi täytyy lukea Matti Kurjensaaren Loistava Olavi Paavolainen. Myös Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa pitäisi lukea, niin saisi vihiä Paavolaisen tyylillisistä keinoista. Waltarihan tuumi tuosta viimeisestä, että Paavolainen ei niinkään hyökännyt suomalaisia kirjailijoita kuin mennyttä itseään kohtaan. Onkohan Synkkä yksinpuhelu kirjoitettu samalla tavalla?

Jäin miettimään, miten paljon Synkkä yksinpuhelu on vaikuttanut Tuntemattomaan sotilaaseen. Muutama Paavolaisen korostama propagandalause on epäilemättä siirtynyt Honkajoen suuhun juuri Yksinpuhelusta, mm. "asemamme sotilaallisena suurvaltana". Väinö Linnahan luki kaiken mahdollisen tehdastyön ohella, ja Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa on vahvasti aineksia Waltarin Isästä poikaan -trilogiasta. Jo Waltari kuvasi muun muassa punaisten teloitukset sarjassaan.

Muutamia mietteitä sanasta "mielestäni"


Käytin tuolla aikaisemmin sanaa "mielestäni". Kari Suomalainen kirjoitti aikoinaan, että hän inhoaa tuota sanaa. Siinä on hänestä anteeksipyytelevä sävy. Anteeksi, että minulla on mielipide. Yleisen historian opettajani sanoi, että esseevastauksissa ei kannata käyttää tuota, sillä kaikki mitä kirjoitetaan, on omaa mielipidettä.

Tämä on totta. Lähteet ovat ristiriitaisia ja painottavat eri puolia, joten se kenen tutkimusta käytät on jo mielipiteen muodostamista.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Koulutusta ja kirjoittamista

Kirja-arvostelu julkaistiin viime viikolla! Pitäisi saada jostain käsiin lehti niin, että saisin skannattua artikkelin itselleni. Lehdet harvoin noudattavat "kolme ilmaista kappaletta kirjoittajalle" -periaatetta. Kaikki kirjaston kappaleet ovat toistaiseksi "vain lukusalikäyttöön" -tarralla varustettuja. Pannahinen.

Hygieniapassikin tuli, taas yksi kortti jota etsiä kissojen ja koirien kanssa kun tarvis tulee... Onneksi älysin heti ottaa skannerilla kopiot kortista ja papereista. Kortin takana lukee "Voimassa toistaiseksi". Mitenköhän kortin menettää? Onko pelkoa, että Eviran partio saapuu paikalle kultaisten saksien kanssa ja leikkelee sen seremoniassa palasiksi ja julistaa minut epähygieeniseksi? Parempi puolisko saattaisi ilmiantaa minut suutuspäissään huonoista tiskaamistaidoistani. Pitänee petrata sitäkin taitoa.

Pitäisi suorittaa vielä seuraavat kortit/kurssit:
- anniskelupassi [kumma kyllä hyödyllinen museoissa, joissa on hyvin varustettu kahvila]
- työturvallisuuskortti [tarpeellinen kenttätöissä]
- ensiapukurssi [tarpeellinen kenttätöissä ja voi pelastaa ihmishenkiä]

Esitelmät tältä keväältä on sitten pidetty, lupailin Salon kansalaisopistoon syksyksi tai kevääksi rautakaudesta luentoa. Hetken harkitsin lähtöä Helsinkiin arkeologian opiskelijoiden Varjopäiville, mutta päätin yrittää tenttiä sinä päivänä folkloristiikan pakollisen kirjatentin. Harmi, olisi ollut veikeitä luentoaiheita, mutta pitänee säästää myöhempää käyttöä varten.

Shylock-verenpisaran mullat tuli vaihdettua. Mullat olivat todella kuivat ja kasvin juuret pienet. Aloitin jo kastelun lannoitevedellä, eli laitoin säilyketölkkiin vettä ja käytettyjä teenlehtiä. Kaadan siitä aina silloin tällöin. Toistaiseksi ei näkyvissä lehtiä tms., mutta ilmeisesti verenpisaran kanssa pitää olla kärsivällinen ja sitkeä. Voi mennä toukokuun loppuun, ennenkuin kasvi piristyy.

Taas laiska tunne, kun deadlineja ei ole uhkaamassa. Pakko kai tiedustella artikkeleille deadlineja, yksi tentti ei pidä yllä itsekuria.


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Näkymiä Turkuun - korkealta!

Olin torstaina ja perjantaina Aboa Vetus & Ars Novan vetämässä Museoliiton koulutustilaisuudessa. Suurin osa luennoista oli viereisessä komeassa Novian rakennuksessa, ja vieläpä viidennessä kerroksessa.



Ikkunasta oli kertakaikkisen upeat näkymät, onneksi digipokkari sattui täydessä latingissa mukaan muistiinpanoja varten.

Alla muutamia kuvia:



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Luki luki!

Synkkä yksinpuhelu etenee hiljakseen. Kiinnostavaa dokumentointia lehdistökeskustelusta Suomessa Saksan tappion häämöttäessä toden teolla 1943.

 

Pettymyksiä sarjakuvarintamalla


Otin taas muutaman sarjiksen pikalukuun. Tällä kertaa luvun alle tulivat valikoiduksi Andy Digglen Rottajahdissa pikkupokkarina (2012) sekä Jacques Tardin It was the war of the trenches (2010).

Ensimmäiseksi otin lukuun tuon Rottajahdin, sillä se vaikutti perinteiseltä toimintasarjikselta (jonka saisi kätevästi sovitettua C.S.I:n tai muun jaksoksi) johon ei kauan aikaa menisi. Samaa sarjaa on Dark Entries, joka kertoo toisesta suosikkisarjakuvasankaristani John Constantinesta (legendaarinen Hellblazer) erinomaisella otteella.

Toiseksi otin ensimmäisestä maailmansodasta kertovan sarjakuvan, jota olin aiemminkin tähyillyt. Sotasarjakuvarintamalla ei ole hyviä tarinoita tullut vastaan sitten Garth Ennisin lyhyiden tarinoiden.

Andy Digglen Rottajahdissa. Englanninkielinen pokkarin kansi, kuva AdLibriksestä.
Jacques Tardin It was the War of the Trenches. Kuva AdLibriksestä.

 

Rottajahdissa


Rottajahti osoittautui aika tylsäksi sarjakuvaksi. Sarja kertoo salaperäisestä suojeluohjelmassa olevia todistajia surmaavasta taitavasta tappajasta. En jaksa tuhlata siihen blogitilaa kuin muutaman rivin:

Piirrostyyli on realismia tavoitteleva mutta todella typerä. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat epäuskottavia, etenkin yllättymistä kuvaavat. Juoni ei ole kovinkaan kummoinen eikä ovelia tai ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä juurikaan tule vastaan.

It was the War of the Trenches

 

Ensimmäinen maailmansota on aika erikoinen valinta sarjakuvaksi. Tämä johtuu yleisesti siitä, ettei hyvä-paha asettelua saa aikaiseksi samalla tavalla kuin toisesta maailmansodasta.

Sen sijaan ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva sarjakuva voi tuoda hyvin esille sotaan liittyvää inhimillistä, molemminpuolista kärsimystä. Tähän Tardinkin sarjakuva tähtää. Sarjakuvan keskiössä ovat yksittäiset sotilaat sekä näiden aina välistä lukijalle antamat todistajanlausunnot. Pääosassa ovat ranskalaiset sotilaat, mutta näiden jälkeen eniten kuullaan saksalaisia. Myös englantilaisia ja näiden vasallimaista tulleita sotilaita esitellään lyhyesti.

Näkökulma on kiinnostava ja piirrostyyli on tarkoitukseen sopiva. "Verta ja suolenpätkiä" riittää liiaksikin, tosin sitähän juoksuhautasodan arki oli. Kiinnostavina kohtina esitellään mm. puhdetöitä tekevä sotilas sekä painajaisten takia saksalaisten etulinjaan yksin pystyssä itsemurhaan marssiva ranskalaisparka.

Jäin kaipaamaan sarjakuvasta sitä jotakin. Sotilaiden tarinat ja kohtalot sekä hyvin löydetyt - ilmeisesti aidot - yksityiskohdat ovat kiinnostavia, mm. sotapoliisien armottomuus. Sarjakuvan mukaan nämä esimerkiksi eivät antaneet hyökkäykseen lähteville ranskalaisille sotilaille patruunoita kivääreihin, etteivät nämä edetessään hidastelisi ampumalla.

Suosittelen lukemaan kuriositeettina, mutta varsinaisesti sarjakuvana ei tarjoa mitään uutta.

Kirjaostos

 

Sain ilokseni stipendin, ja päätin hemmotella itseäni ostamalla pitkään himoitsemani Terry Pratchettin Making Money´n. Kihlattua odottaa taas Pratchett-leskeys pariksi päiväksi.

Making Money Adlibriksessä ostamallani kannella. Halvimmillaan tämän olisi saanut Adlibriksestä 5,8 eurolla, mutta olen tyytyväinen. AdLibriksestä ostamisessa olisi ollut se paha puoli, että mukaan olisi tarrautunut tavaraa 80 euron edestä...


Kyllä kannatti ostaa! Tästä kirjasta voi sanoa kliseisesti "taattua Pratchettia". Dialogi on taas uskomattoman mehevää, Moist (suom. Tahmee) von Lipwigin ja Vetinarin keskustelut pankkimaailman saloista ovat varsinaista herkkua. Tässä herkullinen poiminta:

"A banker? Me?"
"Yes, Mr Lipwig"
"But I don´t know anything about running a bank!"
"Good. No preconceived ideas."
"I´ve robbed banks!"
"Capital! Just reverse your thinking,"

Taisin saada viimeisen Turun Akateemisessa hyllyssä olleen kappaleen, joten koettakaa onkia omanne vaikka AdLibriksestä. En ole heikäläisten agentti, mutta olen tyytyväinen palveluun ja valikoimaan.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tenttijännitys lauennut

Hygieniapassia vailla


Eilen oli kello 18 asti kauhistuttava päivä. Olin paremman puoliskon kanssa maanantaina Raisiossa koulutuskeskus Timalissa hygieniapassitentissä, johon valmentauduimme viikonloppuna. PP (Parempi Puolisko) kärsi viikonlopun jonkinasteisesta migreenistä, mutta onneksi saimme päntättyä itseopiskelulla aineistoa.

Hygieniapassi antaa työelämään aika hyviä etuja, sillä monet elintarvikealan yritykset yms. vaativat sitä. Itse arvelen siitä olevan etua museoissa, joihin kuuluu kahvila. Kuten niihin oikeastaan kaikkiin tätä nykyä kuuluukin. Ylipäätänsä materiaali oli erittäin hyödyllistä, ja Kirjakahvila kustansi tentin meille, koska olemme siellä vapaaehtoisina. Itse en tosin ole vielä ehtinyt vuoroja tehdä, sillä alkuvuosi on ollut kovin kiireinen. Tentin repuuttaminen tosin pitää tilittää kahvilalle: 40€!

Maanantaina sitten ankarassa lumisateessa bussittelimme tenttitilaisuuteen. Luimme kännykästäni vielä tenttimateriaalia juuri ennen testiä, ja sitten se alkoi. Ja tuskan hiki alkoi virtaamaan.

Tentti


Tentissä on saatava vähintään 34/40 oikeaa vastausta, että passin saa. Kysymykset arvotaan tuhannesta valmiista. Kauhukseni olin varma ainoastaan 30 vastauksesta! 10 piti siis miettiä ja tarkkaan. Tenttimateriaaleissa oli paristakin ristiriitaista tietoa, ja noiden kysymysten killerit liittyvät sanavalintoihin: "aina", "varmasti" tai "tärkein". "Onko X tärkein ruokamyrkytyksiä lisäävä tekijä?". Tota tota. Missä tilastot?

Tentin jälkeen olimme pitkään hiljaa, ja PP pyysi minua lupaamaan, että kumpikaan ei puhu tentistä koko loppupäivänä yhtään mitään. Ainoastaan yhdestä kysymyksestä sai puhua:
"Hullun lehmän taudin (BSE) tiedetään tarttuvan maidon välityksellä"

Ööh.

Hullu kuiten


Itsekin jätin tuon viimeiseksi ja pohdin sitä pitkään. BSE:stä oli kaikissa tenttimateriaaleissa, mitä käsiin saatiin. Mutta välittämistapaa ei niissä mainittu. Minä laitoin VÄÄRIN, sillä muistaakseni se tarttui aikanaan rehun mukana ja on eläimen aivoissa sekä hermostossa, eli se ei välity maidossa. Olen nähnyt aiheesta paljon dokumentteja, lukenut artikkeleita mutta jumankekka, tuota maitojuttua en osannut.

Bussissa vilkaisin sitten WEBiä. En vieläkään tiedä, kumpi on oikeassa. 2006 on ilmeisesti Wikipedian mukaan tehty tutkimuksia [linkki puuttuu!], joissa todetaan sen mahdollisesti tarttuvan maidon välityksellä, mutta toisessa tutkimuksessa taas yhteyttä ei ole. Testin Raamatun, Eviran mukaan ei ole tietoa siitä, että tauti välittyisi maidossa. Artikkeli on päivitetty 4.3.2013, joten lienee aika tuoretta tietoa!

No, tietoni Hullun lehmän taudista moninkertaistuivat, kiitos hankalan tenttikysymyksen. Lienee tuo sen kysymyksen ideakin?

Tuskan tiistai


Tentin lopuksi valvoja kertoi, että hän seuraavana päivänä lähettää tekstiviestin tai soittaa niille, jotka eivät ole läpäisseet tenttiä. Olin kauhuissani, sillä liian paljon jäi nyt kyllä arvailun varaan.

Tiistai mateli ja tapoimme aikaa, kunnes kello näyttäisi yli virka-ajan. Kummitätini soitto oli säikyttää minut hengiltä. Kahden aikaan olo oli jo aika helpottunut, kello 16 alkoi jo olla riemu katossa ja lopulta kello 18 uskalsimme lähettää kotijoukoille viestit, että taitaa olla passit plakkarissa. Vaihdoimme tietoa ja lohdukseni olimme aika monesta muustakin kysymyksestä samaa mieltä. Yksi meni minulta vikaan, mutta se oli taas sellainen, ettei luettua tietoa pystynyt katsoakseni suoraan soveltamaan. Löyhä vai tiuka tulkinta? ARGH!

Minä juhlistin tarjoamalla itselleni ja paremmalle puoliskolle Cafe Artissa kakkukahvit. Tykkään mahdottomasti heidän Irish Cream juustokakusta! Puoliso ostaa itselleen uuden, tarjouksessa olevan laukun tänään Anttilasta. On muuten kihlauksemme vuosipäivä.

Se seuraus tällä tenttaamisella sitten on, että jatkuvasti keittiössä asetellettani ruokatavaroita ja astioita pöydille ja toisten läheisyyteen PP huudahtaa "KONTAMINAATIO!".

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kirjatirkistelyä

Harjoitan kaupungilla kävellessä jonkinasteista pahetta. Jos talon ikkunaverhoista näkee sisään, niin pysähdyn mielelläni tutkimaan kotvaksi mahdollisesti näkyviä kirjahyllyjä. Kiinnostukseni kirjahyllyihin ilmennee jo blogini taustakuvastakin. Ihastuttavinta on vanhan kerrostalon ikkunasta näkyvä pitkä seinä, jolla juoksee hyllymetreittäin kirjoja. Oi oi oi!

Yritän tunnistaa kirjojen selkämyksistä teoksia, katson miten kirjat on asetettu hyllyihin ja moniosaisia hyllyt ovat. Etenkin selvästi ja tyylillä itserakennetut hyllyt viehättävät minua. Upeimpia hyllyjä olen nähnyt Vartiovuoren ympäristössä sekä pariin otteeseen Ylioppilaskylässä saunaan kulkiessani. Opiskelijoiden improvisoimat ja Kierrätyskeskuksesta halvalla hankkimista hyllyistä tehdyt kokonaisuudet voivat olla todella upeita.

Kodeissa tutuilla vieraillessa juutun usein tutkimaan kirjahyllyjä pitkäksi toviksi. Kirjahyllyjen puuttuminen on aina minun mielessäni suuri miinus. Haluaisin muuttaa olohuoneen yhden seinän kokonaan kirjahyllyrivistöksi. Se tosin sotkisi kahden pistorasian, stereoiden ja oivallisesti asemoidun nojatuolin asettelua.

Omassa kodissa olohuoneen kirjahyllyinä on kaksi IKEAn BILLYä sekä kaksi Sotkan opiskelijahyllyä. Vaalea Sotkan hylly on makkarissakin. Käsityökirjoille pitäisi rakentaa ompelutason päälle oma hylly, mutta Turun Terveysasemalta pelastetusta hyllykokonaisuudesta puuttuu välilevy. Nyt se on tilapäinen "mättövarasto", johon on pinottu sarjakuvat, kirjasarjat joista on osia sieltä täältä sekä hajanaista kirjallisuutta + lukion oppikirjoja. Jotta kokonaisuus purkautuisi, pitänee kesällä kesätyötilanteen mukaan ostaa yksi uusi BILLY edellisten seuraksi ja tutkia muita mahdollisuuksia.