tiistai 17. kesäkuuta 2014

Outo kumpu, kiehtova kumpu

Outokummun keskusta

 

Outokumpu ja arkeologinen tutkimus - fubar



Outokummussa tuli kaivettua 101 koekuoppaa. Näistä löytyi tasan tarkkaan yksi palanut luu. Tuo sadasyhdes kuoppa kaivettiin ihan piruuttaan: nyt raportissa voi sanoa, että alle prosentissa kuopista tuli löytöjä.

Sää kiusasi, oli hyvin koleaa ja vettäkin ripeksi niskaan. Onneksi hotelli Malmikummun (suosittelen!) sauna lämmitti. Sitä ennen tosin hyödynsimme Museoviraston etuja käymällä museossa nimittäin

Kaivosmuseo - mahtava kohde



Onneksi Outokummun keikka ei jäänyt hukkareissuksi. Kävimme Outokummun kaivosmuseossa, minne pääsimme Museoviraston työntekijöinä ilmaiseksi, vielä VIP-rannekkeilla. Museovirasto oli nimittäin mukana toteuttamassa museota ja kaivamassa vanhaa kaivosaluetta vuonna 1995. Tuolloin löydettiin vanhan kuparitehtaan rakenteita ja työkaluja. Raportin kaivauksista voi lukea täältä.


Ensinnäkin, museohenkilökunta on pohjoiskarjalaisiksikin erittäin kohteliasta, miellyttävää ja palvelualtista. Toiseksi, kyseessä ei ole pelkästään museo: kyseessä on erittäin laaja museokokonaisuus. Aloitimme matkan Outokummun kaivoshistoriaan nostokonehuoneesta, missä haisi aidosti vanhoilta koneilta: se on tietty öljyn, ruostuvan metallin ja käytön tuoksu.


Nostokonehuone. Sisällä oleva kalusto oli massiivisuudessaan hyvin vaikuttava.

Koneiden koko yksinään teki suuren vaikutuksen. Konehuoneesta jatkoimme ylöspäin kohti kaivostornia ja murskaamoa. Vasta nyt alkoi toden teolla selvitä, miten laaja museoalue on. Ja parhaat palat oli vasta edessä!

Kaivosmuseon ulkona olevat opaskyltit ovat todella tyylikkäitä. Näitä ei huligaanit noin vaan revi maasta!

Ylös, tornille.
Murskaamo oli tilana vaikuttava ja opasteet sekä näyttelytilat olivat hienot. Malmin prosessointi tuli hyvin selitetyksi, ja rikastamossa kiertely oli mielenkiintoinen kokemus. Jäimme nippanappa paitsi opastetusta kierroksesta, mutta neljästään kierrellenkin kaivosalue avautui hyvin.

Kaikkein vaikuttavinta oli kiivetä kaivostornin huipulle. Maisemat olivat mahtavat, ja vaikka sää olikin huonomman laatuinen niin nähtävää riitti. Pelkästään sen takia kannatti tulla! 

Hulppeat maisemat. Kuvassa näkyvä torni on Keretin kaivostorni, Suomen korkein kaivostorni (96 m).

Outokumpua.



Tornista kapusi alas suurin piirtein vapisevin jaloin. Täältä siirryimme rikastamon näyttelyyn jonka jälkeen menimme jäätelökioskin kautta vanhaan "kymppitunneliin". Tunnelma siellä oli mahtava: katsoimme ensin koleassa tunnelissa valkokankaalta 14 minuutin dokumentin kaivostoiminnasta Outokummussa ja sitten etenimme kypärät päässä halki tunnelin. Matkalla näimme suomalaista kallioperää kaikessa kauneudessaan ja ihmettelimme kalliosta tippuvaa vettä

Museoalueella voi pelata frisbeegolfia.

Lopuksi pistäydyimme varsinaisissa museonäyttelyissä. Ne olivat harvinaisen hyvin toteutetut, etenkin pienoismallit erilaisista kaivoksista ja louhintatekniikoista olivat kiinnostavia. Geologiatoimintaa esiteltiin hyvin, mutta Talvivaaraa koskevat osat näyttelyä saivat hihittelemään.

Lopuksi hyödynsimme kahvilipukkeemme ravintola Vanha Pajassa, missä vilkaisimme uteliaisuuttamme ruokalistaa. Koska nälkä kurni, tilasimme kukin listalta grilliruokaa ja "nallelimpparia" (Karhu-olutta). Hinnat olivat halvat ja ruoka maittoi. Vielä ennen sulkemisaikaa ehdimme museokauppaan, mistä ostin yhden postikortin Turkuun. Yksi t-paita, jossa oli hauska vanhanaikainen työturvakampanjan kuva olisi kiinnostanut minua, mutta valitettavasti oli vain L-kokoisia. Henkilökunnan palvelualttiudesta kertoo sekin, että palvelutiskillä vuorossa ollut tyttö meni erikseen penkomaan varastoa. Valitettavasti kokoani ei löytynyt, mutta käynnistä jäi erittäin hyvä mieli tältäkin osalta.

Suosittelen ehdottomasti tätä museokohdetta. Se on yksi Suomen vaikuttavimmista museoista, ja tarjoaa kokonaisvaltaisen kokemuksen. Kesälomaraitilla kannattaa poiketa pidemmältäkin matkalta pelkästään tätä varten!

Kirjoittaja umpitunnelissa.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Arkeologimme museologien seurassa Tukholmassa – Södermalm ja Gamla Stan

Tämä juttu tulee nyt pahasti viiveellä, ja suunnitelmistani poiketen esitän sen pääasiassa valokuvin:

 

Omituiset seikkailut Ruotsin pääkaupungissa


Viimeinkin loma. Siitä on kohta kolme vuotta kun oikeasti olen ollut lomailemassa ja neljä vuotta kun olen ollut ulkomailla. Kun vuoden alkupuolella tarjottiin halpaa opiskelijajärjestömatkaa Tukholmaan, olin heti lähdössä kun rahatilanne varmistui riittävän vakaaksi. Minä sain  palkkaa ja parempi puolisko palkkion käännöstyöstään. Siispä ansaituille lomalle!

Tavoitteena oli nimenomaan rentoutua kaikesta ja nauttia uusista kohteista uudessa kaupungissa. Viimeksi olin Tukholmassa yli seitsemän vuotta sitten, ja silloin pistäydyin katsomassa Vasa-laivaa ja Armémuseeta. Nyt lähtökohdaksi valikoitui hostellimme Accon sijainnin perusteella Södermalm lauantaiksi, kun muut museologit ja matkalle mukaan tulleet olivat käymässä Vasa-laivalla. Sunnuntaina taas vuorossa olisi Gamlastad, vanhakaupunki.

Vierailukohteet valikoituivat paremman puoliskon lainaaman Fynda! kirjan perusteella, josta löytyi hyvien vintage-puotien sijainteja. Kartta katsomalla löysi helposti sopivat kirkot ja kohteet vapaasti vierailtaviksi. Lisämausteena Helsingin Sanomat suositteli 30 kahvilaa Tukholmassa, joista poimimme useita mahdollisuuksia.

Perjantai - ilmaisia lounaita taitaa olla olemassa

Aamulla varhain alkoi talsinta kohti Turun Silja Linen -terminaalia – siis bussipysäkille ja ykköslinjalla perille. Joimme tölkkikahvit ja söimme eväät terminaalissa, ja suureksi kauhuksemme totesimme samalle laivalle nousevan jääkiekon nappulaliigalaisia (taisivat olla Porin Ässistä).

Laivamatkasta muutama maininta. Emme halunneet buffettiin, vaan tuumimme listojen perusteella a la cartén riittävän. Ikävänä yllätyksenä nämä aukesivat vasta useita tunteja buffetin jälkeen, ja kala- ja äyriäisravintolassa (katkaravut ja risteilyalukset kuuluvat aina yhteen minun repertuaarissani!) saimme viimeinkin herkullista ruokaa. Tilattuani laskun sain poikkeuksellisen korttilaitteen: siihen piti heti näpytellä PIN ilman, että näki summaa. Kuinka ollakkaan, kun olin painanut vihreää näytöllä vilahti tuplasumma siitä mitä olin tilannut!

Kun tarjoilija toi kuitin, alkoi asian setvittely. Olin saanut paremman puoliskon kanssa naapuripöydän laskun. Sen selvittelyssä meni melkein 20 minuuttia, mutta lopulta summa palautui minulle ja sain kuulla, että ruokailu meni kapteenin piikkiin. Kiitos Silja Line! Vilkaisu kotona matkan jälkeen osoitti, että rahat todella olivat palautuneet.

Tulevat jääkiekkotoivomme osoittivat Suomen nuorison erinomaisuuden juoksemalla pitkin käytäviä meuhkaamassa. Olivat olevinaan niin kovaa sakkia ja aikamiähiä, että kärttyisyyden sijaan enemmän hymyilytti. Kun poikalauma suunnisti laivan tax free kemikalioon, aloimme arvuuttelemaan, olivatko he ostamassa elämän ensimmäisiä partavesiä vai äidille tuliaisia. Itse kyynikkona arvelin, että pojat tahtoivat käsiinsä mahdollisimman alkoholipitoista hajuvettä vetääkseen ruusuvesikännit.

Asuintiloissa pojat huvittelivat koputtelemalla ihmisten oviin ja juoksemalla nurkan taakse hihittelemään. Museionin tytöt saivat pojat lopettamaan karjumalla oven läpi "ME TIEDETÄÄN MISSÄ HYTISSÄ TEIDÄN VALMENTAJANNE ON! JOS EI LOPU NIIN MENEMME HÄNEN JUTTUSILLEEN!"  Loppui koputtelu.

Perillä Tukholmassa olimme kello kuuden aikaan illalla. Tätä ennen pääsimme ihastelemaan satojen saarien lisäksi Maarianhaminaa. Kaunis menomatka. Tunnelmaa kohotti vielä peli Settlers of Catania, josta on tulossa hyvää vauhtia yksi suosikkilautapeleistäni.

Terminaalissa ulos ja etsimään tietä metrolle. Pienen harhailun ja metroasemalla sekoilun jälkeen (hiton sekava lippusysteemi eikä oma surkea kielitaito edesauttanut asiaa yhtään) matka kohti Södermalmia alkoi. Acco-hostellissa sain puolisoni kanssa kahdestaan neljän hengen huoneen, sillä kaksi museologia oli lutikkapelon vallassa toisaalla. Tutkin huoneen tarkkaan ja asettelin laventelia sinne tänne, eikä kaikista huhuista huolimatta näkynyt ötökän ötökkää. Nukkumaan saattoi käydä rauhassa.


Lauantai

 

Aamu alkoi pikaisella kroppasyynillä lutikanpuremien varalta. Onneksi asemasotaa tutkineena tiesin lutikoista yhtä sun toista, eikä niistä näkynyt merkkejäkään. Varmuuden varalta vaatteet ja matkalaukut oli laitettu muovipusseihin. Pukeutumisen ja aamutoimien jälkeen kohti ensimmäistä etappia, kahvila Copacabanaa. Yllätykseksemme kahvila oli kuin Turun kirjakahvila. Kupit olivat kaikki erilaisia ja tunnelma ja sisustus hyvin samanlainen – siis erinomainen! Otin paahtoleipää tuorejuustolla ja marjahillolla sekä kupposen kahvia, ja hyvää teki sekä oli oikein herkullista. Olin valmis Tukholmanvalloitukseen! Tai, no ainakin Södermalmin.

Copacabanasta tullessa piti ottaa kuva raamatullisesta Abraham Grillistä.

Muut museologit suuntasivat kohti Vasa-laivaa, jota kohtaan ei nyt ollut erityistä intoa. Niinpä tutkimme Södermalmia, joka oli minulle kokonaan uusi pala Tukholmaa. Aloitimme kulkemalla pitkin Honrsgatania ja etenimme kohti kaakkoa.

Beyond Retro -myymälästä.

Yleishuomiona kaupoista verrattuna suomalaisiin vintage-myymälöihin Tukholmassa oli melkoinen hintaero. Tyydyin katselemaan ja sovittamaan yksiä kenkiä, jotka tosin olivat liian pienet mutta näyttävät. 

Ehdottomana matkan ostoskohokohtana löysin kahdesta etsimästäni teoksesta toisen. Keräilen Ruotsin armeijan ruoturykmenttien historiikkeja, sillä niistä löytyy usein arvokasta tietoa ruotsalaisten vaiheista Suomessa käydyistä sodista. Nyt haaviin jäi Kungl Södermanlands regemente under 350 år. Se on yksi parhaiten toimitetuista historiikeista, mitä Ruotsissa on aiheesta tehty.

Majoittuessaan Suomeen hattujen sodan alla rykmentit laativat luettelot kaikista majoitusalueella pitäjässä olleista rakennuksista, myllyistä, aitoista yms. Erittäin hyödyllistä tietoa siis! Södermanlandilaiset olivat Järvelässä, eli jos haluaa tietoa rakennuskannasta vuodelta 1741 niin rykmentit asiakirjat auttanevat asiaan.

Katarina kyrka 

 

Södermalmilla riitti ihmeteltävää, ja ihmeellisin paikka mielestäni oli kaunis Katarinan kirkon puisto.

Kirkko oli kaunis.

Upea kirkkopuisto ja hautausmaa.

Kummallisin näky koko matkalla: hautakiven taakse piirretty Horuksen silmä.

Puistoa.

Graffitien kuvaaminen on kivaa.


Retroilua, kaupunkia ja Fotografiska



Pelastusarmeijaa retrokaupassa?

Retrokaupasta.

Turkua Tukholmassa? Dynamon mainos.

Desing kysy, myy, vaihda, ostetaan -palsta.

Oivaltava mainos!

Hienot kupariovet.

Taas hautausmaalla.

Pääsiäispupuja.

Hautausmaalla lauloi mustarastas.



Illaksi menimme valokuvataiteen museoon Fotografiskaan. Paikalle houkutti myöhäinen aukioloaika ja kiinnostavat WEB-sivut.

Käynti oli mahtava. Suosittelen Fotografiskaa, siellä olleet valokuvanäyttelyt olivat äärettömän vaikuttava kokemus. Asiansa osaava opas toi paljon lisää valokuvanäyttelyyn, ja yläkerrassa on ravintola ja baari, joka on myöhään yöhön asti auki.

Fotografiska.

Ostin museokaupasta kameran objektiivia muistuttavan termosmukin, jolla olen onnistunut hämmentämään lukuisia ihmisiä. Kuva tulossa myöhemmin.

Fotografiskan jälkeen Bishops Arms- kapakkaan.
Illalla kävi hilpeitä, kun lutikkapelkoiset museologituttumme olivat kirjautuneet omaan hostelliinsa. Yömyöhään oveemme koputettiin, kaverini antoi minulle kännykän ja sieltä kuului:

"Tässä paikassa mihin me aiottiin onkin lutikoita. Oliko teillä siis siellä vielä kaksi vuodetta vapaana?"

Ennen kollegojen laskemista sisään 15 minuuttia myöhemmin ojensin heille ovesta jätesäkkirullan ja pussin laventelia.


Viimeisenä päivänä vanhaan kaupunkiin

Viimeisenä päivänä vuorossa oli käynti Kuninkaanlinnassa ja pyörähtelyä vanhassa kaupungissa. Kahvilan löytäminen palmusunnuntaina oli yllättävän vaikeaa. Kaikki suositellut olivat kiinni aamusta, mutta Eerikinkahvila osoittautui mukavaksi, vaikka ei ollutkaan listalla.

Hieno idea: tekstikaappauksia Tukholmasta kertovista kirjoista kylteissä.

Kohti vanhaa kaupunkia.

Mitä helv-! Antiikkiliikkeen näyteikkunassa oli kivikirves (tai kopio sellaisesta), jossa oli museon kokoeolmanumero.

Kuninkaanlinnan edessä oli härski leijona. Tuli vanha kissameemi mieleen: "Look at my balls! LOOK AT THEM!" Infantiilia huumorintajua, sanoisi professori.
Hilpeä "betonipossu" kuninkaanlinnan luona

Kuninkaanlinna oli hienoinen pettymys. Linnamuseo sen alla oli paljon kiinnostavampi kohde.

Tukholman vanhankaupungin Indiskassa oli nerokas idea: myymälän yhteydessä on ravintola, jossa ruoka tarjoillaan Indiskan astioista. Herkullista ja markkinoivaa!

Ravintolan rekvisiittana olevat intialaiset elokuvajulisteet herättivät tahatonta komiikkaa.

Lisää Bollywoodia.
Vanhasta kaupungista löytyi paljon kuvattavaa, tässä parhaat palat. Saksalaisessa kirkossa vierähti useita tunteja. Suosittelen käyntiä.

Kukkuluuruu! Bongaatteko, mikä näky pysäytti vanhassa kaupungissa?

Design-linnunruokinta-automaatti. Mistä voisi ostaa?
Satamaan kuljimme Södermalmin halki. Haimme vielä Krigsmuseetista matkamuistoja kotiin viemisiksi.

Lupasin viedä paremman puoliskon vihille tällaisella.
Sellainen Tukholmanreissu. Tapahtui paljon muutakin mainitsemisen arvoista, mutta niistä ehkä myöhemmin, kun kirjoitan tätä usean kuukauden viiveen jälkeen.

Kesäkuuksi kentälle

Aloin jo maaliskuussa nähdä unia arkeologisista kenttätöistä, ja historiikin kirjoittamisesta ja graduilusta oli hyvä loikata Museoviraston Kenttätyöpalveluiden vuokra-autoon ja suhauttaa halki Suomen. Ensimmäisellä kesäkuun viikolla vuorossa oli Etelä-Pohjanmaa ja toisella viikolla Lappi ja Ranua.

Tätä ennen olin siis saanut gradun palautetuksi, tarkastetuksi ja arkistolinjan opintokokonaisuuden haun alle sekä rekisteröityö. Onnistuin siis viime tinkaan - suunnitelmien mukaisesti - valmistumaan vanhalla tutkinnolla! Palautin myös työn alla olleen historiikin käsikirjoituksen, hain kommentoidut paprut viikonloppuna kenttäviikkojen välissä ja olen nyt iltaisin korjaillut tekstiä ehdotusten mukaisesti.


Etelä-Pohjanmaa - Ilmajoki, Alajärvi, Lappajärvi

Aloitimme heti menoajopäivänä Ilmajoelta, missä tuli hiekkakuopan ääreltä "nadaa".

Ilmajoki tutkittiin pikaisesti.
Seuraavaksi siirryimme Alajärvelle, missä tulos oli lähes yhtä niukka. Muutama kvartsi-iskos ja kuoppiin tihkuva vesi olivat ainoita tuloksia.

Lappajärven rannalla pellolla. Pelto oli täynnä kvartsia, joskin luonnonpyöreää.

Kirkkoniemen kirkon portti.

Viimeinen Etelä-Pohjanmaan kohteista oli Lappajärvellä. Käväisimme myös Kivitippussa, paikallisessa terveyskylpylässä ja meteoriittimuseossa. Museosta sai ottaa matkamuistoksi kärnäiittipalasia. Kahmin taskuni täyteen paloja ja vein sukulaisille ja tutuille tuliaisiksi.

Koskikievari, persoonallinen (hyvällä tavalla!) lounaspaikkamme Lappajärven läheisyydessä.


"Kievarissa"
 Koska aikaa oli, kiertelimme hieman enemmän illansuussa Pohjanmaata.

Paikallisia persoonallisuuksia.

Vimpelin sankarihautausmaalla. Komea paikka ja hyvin hoidettu.

Lunkulansaaressa meni kaamean paljon Vimpelin miehiä kesällä 1941.
Kaverin pyynnöstä kävimme Vimpelin hautausmaalla. Vanhat hautakivet olivat oikein komeita. Päätin täällä ottaa uudeksi harrastukseksi jääkärien (Jääkäripataljoona 27) hautojen kuvaamisen. Alla siis numero yksi ja muita erikoisuuksia. Paikallinen hautakiviveistämö on tehnyt mielenkiintoisia kivivalintoja:

Samasta kivestä on tehty hautakiviä pitkään, aina 1800-luvun alusta 1990-luvulle.

Uusia ja vanhoja hautakivia.

Tekstiä korjailtu myöhemmin laastilla.

Sotaveteraanin hauta.

Vanhoistakin haudoista pidetään huolta. Näin mm. 1827 kuolleen emännän haudalla tuoreita kukkia.

Jääkärihauta bongattu! Vääpeli Yrjö Raski.
Jotkut kivet olivat katkeilleet tai kaatuneet.

Junaa odotellessa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni paluumatkalla pyörimään muuallakin päin Tamperetta kuin rautatieasemalla. Yllätyksekseni se on viehättävä kaupunki, ja haluaisin piipahtaa siellä tarkemminkin tutkimassa paikkoja.

Perusnäkymä Tampereelta

Turussa kävin Jakke Jokilautalla ensimmäistä kertaa. Suosittelen päiväristeilyjä, menin paremman puoliskon kanssa illasta ja noin kello 21 jälkeen joku väänsi vivusta kaikkien lautalla olijoiden promillemäärät kolminkertaisiksi...

Ranua - kivikautisia ihmeitä


Paitsi että tuli piipahdettua ensimmäistä kertaa kunnolla Tampereella, pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. Piiiiiiitkän ajomatkan jälkeen yövyimme Vuokatin urheiluopistolla (mukavaa seutua ja kiva paikka muutenkin, huomautus) ja tiistaina saatoimme ajaa edelleen kohti pohjoista. Tien vierestä tuli bongattua kaksi poroa.
Erätulilla.

Ranuan kohde oli hyvin mielenkiintoinen. Menimme paikalle erähengessä ja muun muassa paistoimme makkaraa nuotiolla. Tähän meitä innoitti osaksi Museoliiton oiva vastaveto (ks. linkki) Lidlin mainokselle (ks. linkki). Ranuan grillikeskustakin tuli kokeiltua kahdesti.

Majapaikkanamme Ranualla oli Gasthaus Ranua, joka oli oikein siisti ja mukava paikka. Wifi toimi ja aamupala oli täyttävä. Saunaankin pääsi, ja heitin viereisessä Ranuanjärvessä talviturkin yltäni.

Lintu vai kala, mustikka vai vadelma? Ihmettelyä aamiaispöydässä.
Huoneet olivat siistit ja tilavat, mutta sisustus herätti hieman hilpeyttä. 192-senttinen kaveri (ja minä myös) poksautti päänsä toistuvasti kuvassa näkyvään lamppuun. Seinällä ei oletettavasti ole aito Mona Lisa.
Mutta löytöihin. Viimeisen päivän ja viimeisen kuopan kirous iski jälleen. Kun suunnittelimme käyttävämme viimeisen päivän suurin piirtein kuoppien täyttämiseen, niin eikös perhana minun kuopastani tullut outo hiililäikkä ja sen lähettyviltä palanutta luuta ja kvartsia. Syyttely alkoi:
"I was only following orders!"
"Juu, niin, kaiva siitä vaa, siinä on tasasta maata mukavan alhaalla, ei sieltä mitää tuu"
"Se olin kyllä mää joka sanoin että sinne alaski voisi kuopittaa"

Ristimme kyseisen lauantain "nulluntaiksi"*

Museovirasto saa haukkuja. Kuopan ääressä Ranualla.

Viimeinen päivä menikin reilusti ylitöiksi, onneksi reilu tontinomistaja lainasi kaasugrilliä (suosittelen pestyjä perunoita folioon käärittyinä. 30 min grillauksen jälkeen folio auki, puukolla peruna neljään osaan ja päälle suolaa, voinokare ja tuorejuustoa kuten paahdettua sipulia) joten ruokahuolto pelasi. Sääkin oli mitä mainioin: kaivoimme lauantaina auringonpaahteessa viileän tuulen vilvoittamina, ja sitä ennen pidimme perjantain sateensuojaa.

Hiililäikkä oli hyvin outo, eikä ympärillä olevan maan kvartseilla, likaläikillä tai palaneella luulla tuntunut olevan siihen yhteyttä. Itse asiassa suurin osa kvartseista oli ilmeisesti poksahtanut kuumuudessa pyöreistä kvartsi- ja kvartsiittikimpaleista teräviksi palasiksi, mikä oli uutta minulle. Yleensä luonnonkvartsit eroavat kivikautisista iskoksista pyöreydellään. Saimme hiilestä reilusti ajoittavaa ainesta, joka oli hätkähdyttävän hyvin säilynyt. Luutakin löytyi yksi aika iso kimpale, josta voi koettaa ajoitusta. Onko kyseessä historiallinen palokuoppa kivikautisen asuinpaikan keskellä? Hiilen seasta tuli kaarnaakin, mutta aika pinnasta. Läheisen kannin juuri lienee hakenut ravinteita hiililaikusta, jonka alalaidastakin tosin tuli kunnolla hiiltynyttä puuta. Ajoituslotossa laitoin veikkaukseksi 1400 jKr. hiilille.

Tätä kirjoittaessani olen Outokummussa, mihin saatoimme siirtyä etuajassa. Matkalla kävimme Suomen suurimmalla vesiputouksella Hevonkönkäällä. Jyly oli mahtava!

Hilpeät symbolit.

Komea on.

Hauska kapulatie Hevonkönkäällä.

24 metriä vesiputousta.


Luonnonpuistoa.


Kenttätyökokemukseni voi tiivistää seuraavaan elämänfilosofiaan:

"Aamulla kuppi kuumaa kahvia, päivällä lämmin lounas ja illalla kylmä olut niin kyllä elämässä on aika lailla kaikki kohdallaan"

Outokumpuillaan!

------

*nullu = arkeologiaslangia, tarkoittaa palanutta luuta. Muodostunut samaan tapaan kuin hyvää päivää - kirvesvartta: 

-Mitä löytyi?
-Palaneen luun pala.
-Mitä löytyi?
-Palanut luu.
-Mitä löytyi?
-Palanulluu
-Mitä löytyi?
-Nulluu.

Lyhenne välttämätön, sillä kivikautisilta asuinpaikoilta noita tulee niin maan ***********