lauantai 17. tammikuuta 2015

101 esinettä - # 19 ja 20

Tällä kertaa esineet liittyvät toisiinsa, sillä kummitädiltäni lahjaksi saaman vihkosen sisältä löytyi toinen. Alla tarkempi selvitys:


# 19 - SK-miehen taskukirja N:o 1. A-luokan vaatimukset




Vuonna 1923 ilmestyneen ohuen vihkosen tarkempi nimi on SK-miehen taskukirja N:o 1. A-luokan vaatimukset ja alaotsikkona "Suojeluskuntalaisten A-luokan tutkintoja ja itseopiskelua varten kirjoittanut P. Korven-Korpinen". Tämä kappale on toista painosta, ja se on lyijykynällä kirjoitetun omistuskirjoituksen mukaan omistettu "Sotilastarkastajalle, majuri Sirenille Kunnioituksella: tekijä". Teos on painettu Turussa Uuden Auran kirjapainossa. Kappaleessa on yleisesikunnan kirjaston leima ja merkintä 53.1025. Hintaa on takakannen perusteella ollut 10 markkaa, mikä Rahamuseon rahan arvon laskurin perusteella vastaa nykyrahassa 3,23€.

Sisäisen ihmisen muodostumisesta kertova luku on mainio. Kieli on kaiken kaikkiaan ihastuttavaa!
Kirjaa on hauska lukea seurassa ääneen sillä hyvin pitkät lauseet kertovat suomen kielen ilmaisuvoimasta. Hauskoja ovat muun muassa luvut puhuttelemisesta ja tervehtimisestä. Mikäli esimerkiksi "Ellet kuullut tai ymmärtänyt annettua huomautusta tai käskyä, älä kysy: 'mitä' tai 'häh' tai 'haa' tai kuinka t. m. s."

Sain esineen siis lahjaksi Helsingissä käydessäni kummitädiltäni. Vihkonen on kokonsa puolesta selvästi tarkoitettu sujautettavaksi takin taskuun. Kannet ovat ruskeat ja pehmeähköä mutta tavallista jäykempää paperia. Vihkonen tuoksuu vanhalle juuri sillä oikealla tavalla, jolta vanhojen kirjojen pitää tuoksua.

# 20 - "salaperäinen" valokuva


Edellisen esineen entinen omistaja (?) oli joskus 1970-luvulla tallettanut norjalaisen maisemapostikortin ja kolme valokuvaa SK-miehen vihon viimeisen aukeaman väliin. Postikortti irtosi helposti ja kaksi valokuvaa joten kuten, mutta kolmas on edelleen kiinni viimeisessä sivussa enkä uskalla irroittaa sitä, etten turmelisi vihkosta. Irti lähteneet kuvat ovat sinänsä hyvin mielenkiintoisia.





Tähän postaukseen valitsemassani kuvassa vietetään vappua, kuvan takana olevan leiman perusteella herran vuonna 1977. Takana on nokkela leima "Hyvien kuvien takana Kuva-Sampo Oy" sekä "POSTIKORTTI PLH:n hyväksymä kotimaiseen liikenteeseen" Lisäksi on rivit vastaanottajan osoitetta varten ja sen yläpuolella postimerkkineliön sisällä hinta "80 p" (= 0,51 €).

Kuvan nainen on laskenut silmälasinsa pöydälle ja tarkastelee kolmea korttia. Mies torkkuu sohvalla, lieneekö ylioppilasherrasmies lainkaan?

Yksityiskohta.



Tarkemmassa tarkastelussa huomio kiinnittyy sohvan oikealla puolella olevaan pöytään, jolla on vanha kunnon teekkarien ÄPY-lehti sekä Hartwallin VIP-pullo. Valitettavasti pöydän alla olevista vihkosista tai lehdistä ei saa selvää kuin kirjaimet JC yhdestä valkoisesta paperista. Samoin naisen edessä olevalla pöydällä olevasta vihkosesta ei saa selvää. Epäselvää on myös, onko naisella kolme pelikorttia käsissään vai mitä.

Mielenkiintoinen läpileikkaus kuitenkin yhdestä päivästä, 1.5.1977 jossakin päin ÄPYn levikkialuetta. Esineessä on liki 40 vuoden liimautumisen jättämiä jälkiä oikealla ylhäällä. SK-miehen oppaan ja valokuvan yhteys toisiinsa mahdollista omistajuutta lukuun ottamatta epävarma.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Turussa koooooorkealla

Kävin perjantaina muuttamassa tuttua YO-taloon ja pääsin viimeinkin käymään tässä Turun maamerkissä. Asunto oli vielä korkealla, joten ikkunasta sai taas uuden näkökulman Turun silhuettiin.

Vasemmalla puutaloja Yliopistonmäen kupeessa, oikealla Hämeensilta.

Kasarmialueen Calonia, Arcanum (etualalla), Educarium ja Publicum.

Etualalla Yliopistonmäen kupeen puutaloja (Vatselankadun varren sivukadut), taustalla rautatien viereiset rakennukset muun muassa Ekotori ja YTHS.

Vasemmalla YO-talo A. Ylimmistä kolmesta ikkunasta vasen on kulttuurintutkijoiden legendaarisen bilepaikan "Kopin" ikkuna.

TYKS.


Muutama kuva piti ottaa RetroCameralla. Veikeitä kuvia, mutta tietokonehan tässä kaiken työn tekee:




Vatselankatu, vasemmalla Arcanumin viereiset parkkipaikat. Taustalla Lomahotelli Caribia (entinen Rantasipi) ja Ylioppilaskylä.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

101 esinettä - esineet # 15, 16, 17 ja 18

Esine # 15 - Karhukaiutin


Tästä piti kirjoittaa jo joulukuussa.

Ainakin Suomalainen Kirjakauppa sekä Teknikmagasinet myyvät tällaisia söpöjä minikaiuttimia (Kitsound). Ensimmäisen kajarimme hankki parempi puoliskoni, ja kyseinen kappale oli "pupu". Pupulla on pitkät pehmeät korvat sekä pientä punaa poskilla ja meidät yllätti sen melkoinen äänentoistokyky.

Jotain pupukajarin voimasta kertoo se, että peli-illassa luonamme käynyt kollegani vaikuttui sen äänestä ja hankki samanlaisen. Peli-illassa pieni viaton pupu sitten kajautti ilmoille Conan Barbaarin soundtrackia samalla kun lahtasimme Heroquestissa goblineja ja örkkejä.


Koska kaksi kaiutinta tuottaa enemmän ääntä kuin yksi ja jo Suomalaisessa Kirjakaupassa arvoimme, pitäisikö ostaa nalle vai pupu, hankin itse karhukaiuttimen viikkoa myöhemmin. Tyypillisellä tuurilla se oli juuri tullut alennusmyyntiin! Teknikmagasinetilta saa kaiutinta myös pommin ja pirun näköisinä.

Esineen sijainti: tabletin tai tietokoneen läheisyydessä, USB-piuhan päässä latauksessa. Pupu tai nalle usein paremman puoliskon matkassa mukana tanssiharjoituksissa, kun MP3-soitinta käytetään harjoiteltavan kappaleen soittamiseen. Toinen kajareista on myös usein makuuhuoneessa ompelukoneen läheisyydessä, kun puoliso soittaa musiikkia ommellessaan.

Esine # 16- tulitikkurasia


Hankin näitä tulitikkuja monia vuosia sitten, ehkä ensimmäisenä tai toisena opiskeluvuotenani. Ostin nämä muistaakseni Tiimarista. Edelleen yksi rasioista on jäljellä, ja puolisoni pitää näitä Itä-Euroopan katulasten hyväksi myytyjä rasioita kuvitukseltaan hyvin ahdistavina.


Rasiaa on täydennelty aikojen saatossa muista, tyhjäksi käyvistä tulitikkurasioista. Tällä hetkellä tikkuja on jäljellä enää viisi kappaletta. Kun ei tupakoi ja opiskeluaikoina kynttilöitä tai tuikkuja poltti harvoin, ei tikkujen kulutustaan ollut suurta. Lähinnä niitä otti rasiasta hammastikuiksi.

Sijainti: keittiössä vetolaatikossa tuikkujen kanssa tai ruokakomerossa.

Esine # 17 - hain muotoinen korkinavaaja/avaimenperä


Avainnippu kerrytti taas painoa, kun jaoimme paremman puoliskon kanssa joululahjaksi saamamme yhteispaketin ja minä otin haita esittävän korkinavaajan. Hain toisella puolella lukee "Gidgitz".


Esine on peräisin Etelä-Afrikasta, mistä saimme hauskan setin syötävää sekä teetä ja mm. levyn jazzmusiikkia. En ole vielä korkannut hailla mitään, ehkä ensi viikon lauantaina olutpullon kun on taas saunavuoro.

Sijainti: avainnippu yhdessä muiden avaimenperien kanssa.

Esine # 18 - monitoimityökalu

Yhdessä hain kanssa taskussa avainnipussani matkaa uskollinen Leatherman-monitoimiveitseni, mallia Micra. Tämä on seurannut minua tämän vuoden lopulla uskollisesti kymmenen vuotta, sillä sain tämän Porin Prikaatilta armeijapalvelukseni päättyessä. Se on siitä alkaen ollut aina mukanani paitsi lentäessäni Riikaan museomatkalle muutama vuosi sitten.


Tämä on ollut äärimmäisen hyödyllinen työkalu. Sillä on leikelty kynsiä, avattu ja kiinnitetty ruuveja ja saksittu monia materiaaleja. Talttanakin se on ollut pari kertaa. Kuten maalin kunnosta huomaa, on se myös kärsinyt ajan saatossa iästään.

Avainnippu on mielenkiintoinen juttu. Sen pitää painaa juuri oikean verran, ja jos se jossain vaiheessa tuntuu tavallista kevyemmältä alan panikoida välittömästi. Vuosi sitten muuttaessani ja luovuttaessani edellisen asunnon avaimet (kerrostalon avain, etuoven avain ja turvalukon avain) sekä työpaikkani avaimen nippu keveni niin paljon, että kesti pari viikkoa tottua uuteen painoon. Aina ottaessani nipun esille aloin heti laskea avainten sekä avaimenperien määrää. Tämä monitoimityökalu on yleensä ensimmäisenä holilla koska käytän sitä nipusta irrotettuna, joten se myös putoaa usein nostaessani nipun esiin. Onneksi olen oppinut varomaan viemärinaukkoja.