torstai 19. helmikuuta 2015

1864

Lähde: wikipedia.org

Täytyy vaan myöntää, että tanskalaiset osaavat tehdä erinomaisia TV-sarjoja. Tiistai-iltaisin liimaudun Areenan ääreen seuraamaan hienoa historiallista 1864-sarjaa. En tee tässä kummempaa analyysia politiikasta ja TV-estetiikasta (enkä juonipaljastuksia), mutta mielenkiintoista katseltavaa se on.

Konfliktiarkeologin näkökulmasta voin vain hämmästellä tekijöiden sarjan autenttisuuden eteen näkemää vaivaa. Sotilasleirit ovat aidon näköiset ja oloiset. Mistä ovatkaan ottaneet mallia leirin rakenteeseen ja telttoihin? Sidontapaikka jaksossa 4 oli todella vakuuttava. Sotaoloja kuvataan sopivan karmaisevasti pieninä shokkipätkinä.

Aseiden käyttöönkin oli perehdytty. Ainoastaan nallilukkokivääreillä ampuminen (ja lataaminen) makuulta ihmetytti, sillä yleensä miehet eivät juurikaan suojaa hakeneet (se olisi ollut pelkuruutta!). Tietty voi olla, että Tanskan armeijan ohjesääntö salli tämän, mikä oli harvinaisen järkevää. 

Piilukkokivääreistä nallilukkoisiin siirtyminenhän teki sileäpiippuisista kivääreistä toimintavarmempia (piilukkoisista vain noin 70% latauksista laukesi liipasinta painettaessa, mutta nallilla lähes 100%), mutta samalla aseen lataaminen hidastui kun mukaan tuli uusia vaiheita. Aseet ladattiin yleensä seisten käsittelyn helpottamiseksi. Tietysti pienessä ryhmässä saatettiin toimia eri tavalla, eli ei sinänsä aitoa historiallista epätarkkuutta. Samoin kivääreillä ampuminen pistin kiinnitettynä oli ehkä pieni epätarkkuus, mutta toisaalta kokemattomat sotilaat saattoivat syyllistyä tähän. Yleensä ammuttiin yhteislaukaus ja jos vihollinen (etenkin ratsuväki) oli lähellä, kiinnitettiin pistimet eikä aseita enää ladattu uudelleen. Kiinnitetty pistin vähentää aseen tarkkuutta olennaisesti.

Eli puhtain paperein selviävät kaikin puolin. Kenraaliluutnantti Christian de Mezan jakson 5 lopussa esittämästä sissisodasta pienin yksiköin paikallistuntemusta hyödyntäen olivat oiva esimerkki siitä, miten vaikeaa on saada poliittisen johdon kanssa läpi järkevä strategia. Pohdin, ehdottiko de Meza oikeasti tätä sodan aikana (mies oli 72 vuotta vanha, ja vanhat kenraalit eivät yleensä omaksu tai esitä uusia ideoita).

Sarja on kuitenkin ehdottomasti riittävän autenttinen konfliktiarkeologille ja todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Kun tulee DVD:lle, OSTAN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti