lauantai 18. huhtikuuta 2015

Sastamalan viimeiset päivät

Kahden kaivajan oli uskaltauduttava Olavin kirkon luona hevosaitaukseen. Minä jäin suosiolla ulkopuolelle kaivelemaan, ja pääsinpähän dokumentoimaan operaatiota:

Kuoppia piti kaivaa 20 metrin päähän rakennuksesta ja jos se menee hevosaitauksen puolelle niin menköön!

Aluksi asukkaat eivät juurikaan noteeranneet vieraita.

Kuopat saatiin mitattua paikoilleen ja kaivaminen saattoi alkaa.


Saimme pian asiantuntijan trion ponista:

Poni suhtautui kaiveluun uteliaasti ja tuijotti arkeologia pitkään, tunkien turpansa hyvin lähelle.

Poni antoi myös arvionsa löydöistä, kun sille annettiin nuuhkittavaksi kourallinen tiilimurskaa:

Manailen edelleen sitä, ettei kamera ollut esillä kun poni sai nuuhkaistua löytöjä. Se veti ylähuulensa ylös, irvisti näyttävästi ja käänsi päänsä minun puoleeni. Se ilme! Sain hysteerisen naurukohtauksen siitä irvistyksestä. Ponikaan ei arvosta moderneja kaivauslöytöjä...

Poni osoittaa ymmärtämystä.

Seuraava kohde...


Sastamalan viimeisenä kohteena tutkimme ruokoa puskevan järven rannalla olevaa tonttia. Paikalla oli ollut vanha navetta ja lasinsirpaleiden ja muun tuoreen romun joukossa oli jopa vähän maatakin. Tässä löytöjä:

Minun metrin kokoisesta kuopasta löytyi valtava määrä romua: Arabian astioiden sirpaleita, lasia, ikkunalasia, rautaromua, nauloja, tiiltä... Myös kaksi sulaketta ja polkupyöränratas.

Ehjä alkon pullo (korkki kiinni) ja jokin lääkepullo.

Romua riitti...

Naapurikuopasta löytyi muovinen nappi, jossa ilmeisesti jenkkikotka.

Monenlaista lasia ja sirpale.

Kukkakoristeinen arabia tai muu posliiniastia.

Kuten mainittu, romua riitti!
Viimeisenä päivänä vein tuliaisina kotiin Pyymäen leipomon mangomoussetäytteisiä suklaaleivoksia. Ensi viikolla Messukylään.

Lopuksi haluan kiittää Hotelli Nukkumattia erinomaisesta majoituksesta. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti