sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Iso tammi

Lukuprojekti etenee hyvin, ja 90. tänä vuonna lukemani kirja oli professori Unto Salon järkälesmäinen Iso tammi. Poimin teoksen lukuluettelooni Timo Salmisen Muinaistutkijaan (1/2015) kirjoittaman arvostelun "Satakuntalaisen synteetikon muistelmat" perusteella.

Tunnustan, etten tunne kovinkaan hyvin suomalaisen arkeologian historiaa. Sitä taustaa vasten Salon kuvaukset "vanhan" polven arkeologeista olivat hyvin kiinnostavia. Suomalaisen arkeologian historia on valitettavasti pitkälti sitä, kuka milloinkin oli kenenkin kanssa riidoissa. Tulin pohtineeksi, että Arkeologian Kuka Kukin On teokseen, jos joku uskalikko sellaisen uskaltaa kirjoittaa, tulisi selittäväksi liitteeksi laittaa sukupuiden kaltaiset kartat siitä, kuka on ollut kenenkin kanssa liitossa/riidoissa ja kuka kenenkin kanssa suhteessa. Käytännössä tämä olisi vallan verkostoanalyysi.

Mutta Saloon. Teoksen alku on herttaista lapsuuden muistelua ja minua kiinnostavimmat osiot alkoivat, kun Salo pääsi yliopistoon. Muistelut kollegoista ja yliopistopolitiikan kädenväännöistä olivat herkullista luettavaa, vaikka muistelija tuntuu luovan vaikutelmaa, että on ollut monissa asioissa vaatimattomasti vain "lastu laineilla". Rivien välistä ja suoraankin tekstistä löytyy sen verran herkullisia piikkejä, etten usko Salon olleen tahdottomana päätöksiä tehtäessä.

Kirjan keskiössä on Satakunta, joten merkitsin siihen GoodReadsissakin tagin "local history". Itseäni ei Satakunta ole juurikaan arkeologisesti kiinnostanut, ja sain Porin Annankadun kaivauksista allergian itse kaupunkia kohtaan.

Tieteellisesti suhtaudun epäillen tutkimukseen, jossa jatketaan nimi- ja sanastotutkimuksella siitä mihin arkeologia jää. Esimerkiksi Tursialaisen/tarsilaisen polttoa kuvaavasta säkeestä on vedetty yhtäläisyyksiä niin polttokenttäkalmistoihin (Matti Huurre) kuin kivikautisiin hautauksiin (Unto Salo).

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että Salolla on paljon sanottavaa. Erittäin paivana on kommentti, jonka mukaan ennen arkeologeista koulutettiin humanisteja, nykyään ammatti-ihmisiä. Veikkaan, että tämä teos tulee luetuksi uudestaan vuosikymmenen ja taas toisen vuosikymmenen päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti