sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Asiantuntijan roolissa alaskalaisten suhteen sekä skannerin äärellä.

Arvelin noin kolme vuotta sitten Siirtolaisuusinstituutissa Venäjän Alaskan kauppakomppanian papereita arkistoidessani, että nämä kannattaa laittaa kaikki (provenienssiperiaatteen mukaisesti) samaan lootaan koska jos niitä kyseltäisiin, niin ne tarvittaisiin kokonaisuutena. Osoittauduin kaukonäköiseksi: instituutista annettiin minun tietoni Alaskasta artikkelia laativalle toimittajalle "asiantuntijana". No, vastasin puhelimessa kysymyksiin ja seuraavana päivänä köpöttelin arkistoon. Löysin kaiken materiaalin arkistosta viidessätoista sekunnissa josta kymmenen kului arkistokaapin rullaamiseen kiskoilla.

Anoin apurahaa tutkimuksen tekemiseen näistä Alaskaa koskevista materiaaleista pari vuotta sitten, mutta eihän niitä maistereille myönnetä ellei tee väitöskirjaa tai tutkimusta todella "pornosta" aiheesta. No, tätä apurahavalitusta voisi jatkaa loputtomiin. Hyvinä uutisina apurahoista Viestipataljoona 33:n historiikki sai a) apurahan painatuskuluihin ja b) painofimalta erinomaisen tarjouksen, johon apurahat riittävät.

Viestipataljoona 33 - skanneri laulaa


Työvaiheessa menossa skannailu, eli erään veteraanin kirjeenvaihto 1941 - 1942. Sisältää mielenkiintoista materiaalia, mm. toiveita filmin lähettämisestä ja ohjeet filmirullan laadusta. Vielä on edessä yksi tärkeä materiaalin vastaanotto, nimittäin erään pataljoonassa palvelleen lotan tytär lupasi antaa äitinsä materiaaleja sota-ajalta.

Syksyllä hankkimani skannerin professionaalipuolen toiminnot olivat yllättävän kömpelöt, nimittäin skannausohjelma käytännössä sulki itsensä jokaisen skannauksen jälkeen. Yritin löytää verkosta jotain päivitettyä ohjelmaa, jolla voisin esimerkiksi laittaa levylle kolmesta neljään valokuvaa, skannata niistä yhden ja heti sen jälkeen siirtää valinnan skannatakseni seuraavan tasolta, jolloin kantta ei tarvitse availla eikä esiskannauksia tarvitsisi tehdä tuhotonta määrää. Lisäksi halusin säätää dbi:t ja kuvanlaadut (.tiff) helposti. Koska verkon päivitykset eivät tällaista löytäneet, päätin piruuttani kokeilla helppokäyttötoimintoa. Jostain käsittämättömästä syystä kaikki toivomani toiminnot löytyivätkin tätä kautta! Etenkin ControlCenter 4:n skannauksen jälkeinen rajaustoiminto oli ilahduttavan helppokäyttöinen. Valikoima oli täysin päinvastainen kuin yleensä käyttämissäni Epsoneissa, jossa helppokäyttö on tyyliin lätkäise ja skannaa, kun taas ammattipuolelta löytyvät kaikki mahdolliset säädöt. Oppia ikä kaikki.

Ongelma: sain erinomaisen Itä-Karjalan kartan joka ei mahdu skanneriin, mikä neuvoksi? Ei muuta kuin pyytämään lainaksi Instituutin kopiokonetta jossa on skannaa ja faksaa -toiminto. Hyvin mahtui kopiointilevylle!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Lyhyesti menosta ja meiningistä

Sotilasleiriluentoni keräsi ennätysyleisön! Siis ennätysmäisen VÄHÄN, vain kolme kuulijaa (+ rehtori, joka lähti puolivälissä työasioille). No, sellaista se on. Positiivista oli, että puolet luentosalilaisista oli lukenut Turun Sanomista artikkelini! Eli kaksi...

Fables


Pelasin Telltale Gamesin erinomaisen The Wolf Among Us -pelin läpi. Innostuin tarinan taustoista niin että olen lukenut sen taustatarinaa Fables -sarjakuvaa Deluxe-editioina, jotka onneksi saa Turun Kaupunginkirjastosta. Olin GoodReadsin mukaan 7 kirjaa jäljessä aikataulusta mutta tänä vuonna lasken mukaan myös graafiset novellit (eli sarjakuvat). Nyt olen kolme kirjaa edellä!

Löysin myös Douglas Adamsin Dirk Gentlyyn pohjautuvan, uunituoreen sarjakuvan (julkaistu tammikuussa 2016, hyvä Kaupunginkirjasto!): Dirk Gently: The Interconnectedness of All Kings.

Sarjakuva, jossa lausahdetaan mm. "Mummification in progress! Please exit the building in an orderly fashion!" tai "Incompetence and panic - not what I need in an assistant." ei voi olla huono.

Doctor Who katselussa


Menossa Doctor Who -katseluprojekti aivan sieltä alun jaksoista alkaen. Muinaisiin sivilisaatioihin perustuvat jaksot/tarinat (Unearthly Child, The Aztecs)  eivät ole niin kökköjä kuin luulisi, epäilen että ne ovat oikeasti kysyneet 1960-luvulla eläneiltä tutkijoilta sen hetkistä tutkimustietoa: ainakin atsteekkitarinasta kertovan verkkosivun mukaan käsikirjoittaja teki paljon tutkimustöitä tarinan eteen.

Doctor Whon jaksoja, joiden filmit on hävitetty, löytyy verkosta kuvakaappauksin ja ääninauhoin koottuna, koska 1960-luvulla innokkaimmat fanit äänittivät nauhurilla ääninauhat jaksoista. Anteeksiantamatonta miten paljon erinomaista TV-viihdettä on tuhottu, että BBC olisi säästänyt muutaman metrin hyllytilaa. Ruutiukoistahan on kadonnut paljon osia. Helvetillistä ajatellakaan, että Monty Pythonit olivat vähällä tuhoutua!

Viestipataljoona 33


Taulukoin VP 33:n tietoja hakukelpoisiksi. Kotipaikka ja syntymäaika ovat yllättävän mielenkiintoisia tietoja sotilaista, valmiiksi taulukoidut tiedot saattavat paljastaa yllättäviä seikkoja pataljoonasta. 1. Päiväkäskyn sijoitusluettelon ja tuntolevyluettelon nimistä noin kahdeksasosassa on poikkeavuuksia. Tavallisesti toinen etunimi on kirjoitettu väärin mutta sukunimissäkin yllättävän paljon virheitä ja eroavaisuuksia (esimerkiksi Eino Näpistä tullut Einari Näppilä). Aina toisinaan miettii ihmisten nimien valintoja. Pataljoonasta löytyy mm. Urpo Kurki sekä Onni Orava. Viimeinen voisi kai haastaa Sokoshotellit oikeuteen, jos eläisi.

torstai 18. helmikuuta 2016

Sotilasleireistä pikaisesti

Varsinainen konfliktiarkeologinen tutkimuserikoisalani ovat sotilasleirit, joista tein proseminaarini. Nyt tiedän niistä - monta vuotta kandini jälkeen - sen verran että hevillä en ryhtyisi niitä tutkimaan.

Lupasin taas pitää sarjan luentoja ja päästäkseni helpolla tarjosin yhdeksi luennoksi monia vuosia sitten pitämääni "Historiallisen ajan sotilasleirit ja niiden arkeologinen tutkimus" -luentoa. Se meni läpi mutta viikonloppuna havaitsin suureksi iloksi ja riemukseni, ettei minulla ole enää PowerPointista kopioita. Mahtavaa...

Tutkin vanhan tietokoneeni, vanhan irtokiintolevyni, uuden tietokoneen, uuden irtokiintolevyn ja puoli tusinaa vanhoja muistitikkuja, otan nimittäin esitelmästä aina mukaan esitelmätilaisuuteen kopiot kahdella muistitikulla. Nyt iski uusi ilmiö, nimittäin liian monen varokopion kirous. Kun olen tutkinut tallennuspaikkoja vapauttaakseni levytilaa sekä poistaakseni duplikaateja tai kun tarvitsen tyhjän muistitikun, olen deletoinut tuon esitelmän koska "siitähän on jo olemassa niin pirun monta kopiota muutenkin". No, ei ole enää.

Onni onnettomuudessa - esitelmän päivittäminen


Ei siis auttanut kuin kaivella takaraivoaan ja aika helposti se materiaali aivosoluista löytyi, olenhan pitänyt sotilasleiriesitelmäni ainakin neljä kertaa aikaisemminkin. Löysin vielä vuosien takaisista kansioistani ja kiintolevyiltä alkuperäisen lähdemateriaalin. Kun vielä olin olennaisista teoksista tehnyt tarpeellisiksi katsomani alleviivaukset, oli esitelmä kasassa harvinaisen nopeasti. Koska runko tuntui syntyvän helposti, päätin täydentää ja päivittää vanhan esitelmäni.

Löysin arkistotutkimuksieni joukosta mm. pohjapiirroksen korsusta, joka on tehty talvisodan aikana joulukuussa Karjalan kannaksella teltanpohjaan. Samoin erilaiset Karhumäellä annetut käskyt ja tiedonannot polttopuista ja majoitusoloista päätyivät osaksi esitelmää.

Uusia sotilasleirikohteita on löytynyt arkeologisissa inventoinneissa etenkin Metsähallituksen alueelta useita. Samoin kaakonkulmalta Virolahdelta on tullut useita uusia kohteita. Kun vielä kuusi vuotta sitten esitelmöidessäni Muinaisjäännösrekisteristä löytyi 17 kohdetta, on niitä nyt 40. Mukana on nyt myös II maailmansodan kohteita. Ilomantsissa erään leirialueen säilymisaste on niin erinomainen, että ajoneuvosuojien pohjassa erottuu vielä renkaiden jäljetkin.

Tutkin uteliaisuuttani useamman Pohjois-Suomen raportin koska tiesin, että Lapista on löytynyt viime vuosina saksalaisia kohteita. Etenkin Taisto Karjalainen on kunnostautunut näitä etsiessään. Nämä leirit ovat pikemminkin tukikohtia kuin sotilasleirejä, mutta kuriositeettina jännittäviä.

Samoin sotilasleirien alaisuudesta löytyy vankileirejä, joista on jonkin verran rakenteita. Vankileirien elämä kuitenkin poikkeaa olennaisesti muista asuinpaikoista, etteivät ne ole kunnollisia vertailukohtia. Helsinkiläiset tutkivat joitakin vuosia sitten sotavankileiriä pohjoisessa ja hämmästyivät kun eivät löytäneet jäännöksiä vankien elämästä. Sanoisin, että sotavankien materiaalisen kulttuurin tutkiminen arkeologisin kaivauksin on oikeastaan yhtä mielekästä kuin muotivaatteiden tutkiminen nudistirannalla.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Helmikuun alkua Helsingissä

Kas niin, esitelmä Hangon taisteluista 1941 on valmis iltaa varten ja tähän väliin ehtii kerrata tapahtumia viime viikolta.

Lähdin melkein heti kuun alettua 2.2. Helsinkiin arkistotutkimuksiin sekä seuraamaan vuoden 2015 arkeologisten kenttätöiden esittelyä.

Arkistossa taas Rauhankadulla


Havaitsin pitkän kaksi läppäriä ja kaksi irtokiintolevyä käsittäneen tarkastuksen jälkeen, että jo vuonna 2012 Viestipataljoona 33:sta tilaamiani asiakirjoja ei löytynyt mistään. Ne löytyvät kyllä ihka ensimmäisestä tilauslomakkeestani, mutta ilmeisesti ne olivat edelleen kunnostettavina enkä tehnyt niistä kunnon merkintää, koska osan sain (vasta) toisena arkistopäivänä tutkittavaksi. Sörnäisten toimipisteen käytäntö vain kuusi kansiota/vierailukerta vaikeutti tutkimista olennaisesti.

Paikkasin Kansallisarkiston käynnillä olennaisia aukkoja vuosilta 1941 ja 1944. Viimeisetkin minulle avoimet suuret kysymykset selvisivät niistä. Nyt voin viimeinkin julistaa Viestipataljoona 33:n historiikin arkistotutkimusosan päättyneeksi. Enää puuttuu muutamalta pataljoonassa palvelleen omaiselta valokuvia, mutta ne ovat kuvitukseksi, eivät lähdeaineistoksi.

Lisäksi tilasin II Armeijakunnan oikeudenkäyntiasiakirjoja tutkiakseni Iltasanomissa ja Aamulehdessä esiteltyjä artikkeleita kannibalismikuvista. Onnistuin löytämään tapauksen asiakirjat ja laitoin ne asiaa tutkivalle kollegalle jonka kanssa olemme pohtineet asiaa. Ironista sisänsä, vastaava "kohuartikkeli" samasta aiheesta sekä samoista kuvista julkaistiin Iltasanomissa jo vuonna 2006 ensimmäisen kerran (artikkelin pohjana vuonna 1994 julkaistu artikkeli...) ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin se lämmitettiin uudelleen "uutisena". Vaikka asiakirjat nyt löytyivätkin (ne missään piilossa on olleet!!!), niin eiköhän Iltasanomat julkaise samat kuvat ja väitteet uudelleen 5 - 10 vuoden sisään uutisena. Uskoakseni sanan uutinen kantasana on uusi, mutta merkitys on muuttunut vuosien mittaan.

Vapaussodan arkiston paprut on nätisti pakattu.
Liedon rautatieaseman sähkösanomakirja. Syötävän söpö asiakirjavihko!

Kolmantena löysin Liedon ja Limingan rautatieasemien vihkot sähkösanomista sisällissodan ajalta. Niihin en ehtinyt perehtyä paikan päällä vaan kuvasin ne tarkkaan myöhempää tarkastelua varten.

Odotan innolla sitä, että saan irroitettua jostain aikaa näiden asiakirjojen tutkimiseen. Liminka oli sodan alusta valkoisten hallussa ja Lieto punaisten, joten sähkeitä vertailemalla löytynee paljon kiinnostavia tietoja.

Ai niin, viime aikoina on ollut kirjoittelua islaminuskoisten oikeuksista uskonnollisiin vapaapäiviin. Jatkosodan aikana tämä ei tuottanut vaikeuksia:

Lähde: Kansallisarkisto. Sörnäisten toimipiste. T-5079/2 [8] II/III

 

Kaivausesittelyt Kansallismuseolla torstaina ja vielä käynti arkistoissa


Tapasin torstaina 4.2. kaivausesittelyissä teiden arkeologiaa käsittelevässä seminaarissa Sukututkijan loppuvuosi -blogin pitäjän joka jopa tunnisti minut. Lukee blogiani. Minä mietinkin tilastoja katsoessa että kuka näitä oikein kliksuttelee robottien lisäksi.

Tilastoista puheen ollen, viime viikon Juslenian tutkimuksista kertova kuvareportaashini on ennätysmäärän käyntikertoja saanut kirjoitukseni, kiitos Facebookin ja kaverin joka jakoi linkkiä siellä. Jutun lukenut arkeologian oppiaineen lehtori kertoi minulle työskennelleensä Jusleniassa 40 vuotta ilman aavistustakaan maanalaisisten tilojen laajuudesta. Heh.

Takaisin Kansallismuseoon. Olin torstaina etiäisen ansiosta ovela ja kahvittelin rauhassa aamulla pitkään ja tulin aamun ensimmäiseen esitelmään reilusti myöhässä. Onneksi, sillä tekniikka oli sanonut POKS! ja saatiin toimimaan noin 10 minuuttia saapumiseni jälkeen joten kuten.


Väristä päätellen menossa on meriarkeologian esitys. *tirsk!*

En esittänyt tieseminaarissa kysymyksiä, koska olin keskimmäisen osan poissa auttamassa kaveria arkistotutkimuksissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa ja Kansallisarkistossa. Hän tekee linnavuoritutkimusta, ja linnavuoriin liittyvät tarinat on jemmattu SKS:n arkistosalissa erittäin ovelaan kohtaan, josta niitä vain pitää tietää osata etsiä. Itse löysin ne puolivahingossa pari vuotta sitten. Koska keskimmäiset esitelmät olivat yleisesitelmiä, en ollut varma mitä asioita oli jo käsitelty.

Varsinaisista esitelmistä ei ole sen kummempaa sanottavaa. Mikkolan Vaalimaan suosillan tutkimukset olivat jo tuttuja eivätkä keskiaikaiset tiet minua suuremmin kiinnosta.

Lopuksi juttelin Esa Mikkolan kanssa ja kysyin minua askarruttanutta asiaa eli teiden tuhoamista. Suomen rajojen muutellessa määräsivät Ruotsin kuninkaat monia teitä hävitettäväksi, etteivät Venäjän sotavoimat pääsisi marssimaan niitä pitkin syvemmälle valtakuntaan. Hävitettiinkö tiet aktiivisesti lapioin ja rautakangin vai jätettiinkö ne vain huoltamatta ja merkitsemättä karttoihin? Tuon ajan tie katosi ja metsittyikin suhteellisen nopeasti ilman aktiivista talonpoikien velvollisuutena ollutta huoltoa. Ovatko rauhan takia tuhotut tiet vielä löydettävissä arkeologisin menetelmin?

Illalla vietettiin aikaa Zetorissa jossa oli mukava tunnelma. Järkytyin kuitenkin lukiessani Zetorin lehteä, jossa mainostettiin ruokapuolen annoksia "reiluiksi, suuriksi" jne. ja tilattuani ahvenkukkosen sain pienen pienen keraamisen astian jossa oli toki maukas kukkonen, mutta hintaansa nähden kyllä täysi nälkäannos. Kopioin kuitenkin toteutustavan ja ajattelin leipasta itse vastaavanlaisen annoksen viikolla.

Perjantai


Perjantaina oli erinäisiä kenttätöitä ja nyt riitti niin yleisöä kuin mielenkiintoa, topsin torstaina oli aamusta asti yllättävän paljon väkeä. Parhaasta päästä perjantaina olivat tuttujen esitykset eli Janne Rantasen, Jasse Tiilikkalan ja Aleksi Pienimäen esitelmä linnavuoritutkimuksista Janakkalassa sekä Ilari Aallon oivallinen ja visuaalisesti harvinaisen kaunis katsaus Aboa Vetuksen kaivauksiin.

Täältä lähdin hakemaan matkatavaroitani ja bussia odotellessa istuin Pub Ikkunassa Kampin vieressä lukemassa Hangon taisteluista ja nauttimassa virvokkeita. Ikkuna on siitä rehellinen ja poikkeuksellinen kapakka, että täällä iso olut tarkoittaa puolen litran tuoppia ja kohtuuhintaista sellaista. Jostain syystä helsinkiläiset arkeologit hakeutuvat paikkoihin, joissa "isosta" 0,4 litran perussuomalaislageroluesta veloitetaan törkeästi ylihintaa. Steam Hellsinkiin en tällä kertaa mennyt, koska minun olisi pitänyt jättää kolmekymmentä kiloa tavaroitani narikkaan maksua vastaan.

Kolumniraaka-aineeksi


Yövyin Rööperissä kummitätini luona, ja hän pyysi minua käymään kellarissa etsimässä paria takkia. Kummitätini tuntevat tietävät, että hänen garderobillaan vaatettaisi suuren isänmaallisen sodan aikaisen puna-armeijan - ei sotilaallisesti, mutta vaatettaisi kuitenkin. 

Tästä vaatteidennoutoreissusta sukeutui sellainen seikkailu, että hän kirjoitti aiheesta kolumnin Kamppi-Eira-lehteen. Kolmannella reissullani sain jo tuoduksi toisen oikean pyydetyistä takeista. Toisen kohdalla kuulin mielenkiintoisen huudahduksen: "Eihän tuo ole vaaleanpunainen, se on pinkki!". Kummitätini tulkinta tapahtumien kulusta - tunnustuksellisen liioiteltu - on lukemisen arvoinen!

Aivan niin, ennustin oikein. En saanut Kulttuurirahastolta apurahaa.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Viimeinen seikkailu Jusleniassa



Sunnuntaina 31.1.2016 arkeologien ikiaikainen oikeus Jusleniaan oleskelu- ja työskentelytilanaan päättyi vihdoinkin vuokrasopimuksen rauettua. Tänä viimeisenä päivänä pieni lauma arkeologeja kävi vielä kerran tutustumassa paikkaan, missä arkeologia imeytyi heidän luihinsa (radonin, homeiden, kosteuden yms. ohella). Tässä kuvasarja seikkailuistamme:

Maan alla

 

Aloitimme paikkojen tutkimisen Juslenian kellarikerroksesta. Paikka on hemmetin laaja ja siellä on mm. kaksi suurta hallimaista tilaa, joiden olemassaoloa ei uskoisi päälle päin.




Viimeisimmän huoneen seinällä oli hyvin optimistinen juliste (näkyy oikealla), "Tieteessä Suomen tulevaisuus".

Yhdestä huoneesta löytyi ziljoona Turun Historiallisen arkiston julkaisua. Kuinka monta prosenttia maapallon biomassasta on muuttunut näiksi julkaisuiksi?



Iso pino pelkkiä kovia kansia.


Suuret maanalaiset hallitilat:

Kummallinen kahdessa kerroksessa oleva hallitila.

Valtava hyllyjen täyttämä halli.


Hyllyillä oli runsaasti tavaraa, mm. tämä ilmeisesti toimiva mikrokorttien lukulaite.
Vanha kirjaston kartta/opastaulu.

Sitten oli vielä yksi todella suuri sali, jossa on ilmeisesti säilytetty sanoma- ja aikakauslehtiä.



Toisen kuvan perällä näkyy ilmeisesti vanha lehtienlukutila, joka oli kuin suoraan jostain scifikauhuleffasta:

Kehitimme välittömästi teorian, että tässä huoneessa oli kasvatettu laboratorio-olosuhteissa alieneja.
Teoriamme mukaan Alienit pääsivät pakenemaan kuvassa näkyvien aukkojen kautta.

Kaiken kukkuraksi huoneessa on putoamisvaara.


Hallitilassa oli kaikkea kummallista tavaraa.



Suuren hallitilan pöydällä oli jostain syystä yksi ruotsinkielinen miestenlehti, Aktuell Rapport tammikuulta 1983:

Ajalta, jona pornolehdissä julkaistiin myös asia-artikkeleita. Tässä numerossa oli mm. artikkeli Howard Hughesista.

Ylemmät kerrokset: arkeologien tilat 1K


Kellari oli ehdottomasti kiinnostavin paikka koko höskässä. Seuraavaksi tutkimme kielistudiot 1K-kerroksessa ja muut tilat ja tietenkin loimme viimeisen vilkaisun arkeologian oppiaineen vanhoihin tiloihin.

Tässä arkeologien käyttämästä "Jouko Pukkila -laboratoriosta" kuvia tyhjillään:

Edesmenneen Knut Draken huone. Nimikylttiä ei ole raaskittu poistaa.

Knut Draken vanha työhuone, sittemmin linnavuoritutkijoiden käytössä.

Wanhan assistentin huoneessa oli vielä jälkiä isännästä ja arkeologisen huumorin klassikoista:




Huhujen mukaan Turun kaupunkikaivauksilta.



 

Ylemmät kerrokset: kielipuolien tilat 1K

 

Kielistudion tilat

Kuvassa roikkuva vaijeri piti katossa kiinni dataprojektoria. Hirttosilmukkamaisuutensa vuoksi ehdotin, että laittaisimme siihen lapun "Tätä tietä ulos Jusleniasta". Tällöin huomautettiin, että pöydällä on jo lappu "EI TOIMI" joka olisi myös soveltunut vaijeriin.


Tuuletin taitaa olla ainoa moderni osa.
Hyvin omituinen kaksoiskoppero, jossa oli DDR-tunnelmaa.

Kopin erotti toisistaan ovi ja ikkunallinen seinä. Ikkunassa oli vielä verhokin - häveliäisyyssyistä?

Toinen kieliluokka.

 

Ylemmät kerrokset

 

Ylemmissä kerroksissa tuli kuvatuua vähemmän, kenties koska ne olivat minulle tutumpia paikkoja. Kiinnostavaa sinänsä, homevauriot ja hengitysvaikeudet olivat pahempia ylhäällä kuin kellaritiloissa.

Käytävän päässä 1. Kerroksen (ei 1K) legendaarinen seminaarihuone.

Kirjamyyjäisten jäljiltä oli edelleen arkeologista kirjamateriaalia otettavaksi. En ottanut.
Tällaiseksi se seminaarihuone sitten jäi.

Naisten vessan (katutaso, 1K) vieressä on projektorihuone. Seinässä olevista aukoista näkee luentosaliin.
Tyhjiä tutkijahuoneita riitti ihmeteltäväksi.
Italian tiloissa oli edelleen paljon seinäjulisteita.


Outo patsas.

 

Ei mitään kosteusvaurioita!


Käsittääkseni mittaukset ovat toistuvasti osoittaneet, ettei Jusleniassa ole hometta, kosteusvaurioita, asbestia yms. Hienoa, että viralliset asiantuntijat voivat tehdä nämä tutkimukset etätyönä...


Alla oleva kuva Juslenian todellisesta tilasta fyysiseten rakenteiden tilasta saattaa järkyttää herkempiä lukijoita:

Kuvassa kosteuden kupruttamaa maalipintaa sekä hämähäkinverkko, johon on kuollut kymmeniä tuhatjalkaisia. Epäilimme hämähäkin kuolleen keuhkosyöpään verkon valmistuttua.

Erilaisia katossa olevia kosteuslänttejä riitti kuvattavaksi useita kymmeniä, joten niitä en tallettanut muistikortille.

Aito tuote


Kollega besorkkasi jostain homeisesta nurkasta todella hienot kengät, merkkiä vieläpä. Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että ne ovat mitä taidokkaimmat väärennökset tunnetusta merkkituotteesta:


Haluaisitko omistaa aidot Abibakset?

Sokerina pohjalla päällä luki, että ne on "Made in Germany". Päällä luki vielä "West Germany". Pohjassa taas luki "Made in Thailand".

Naistenvessan seinäkirjoitukset


Päätimme vielä tehdä kulttuuriteon ja ikuistaa kameroilla alakerran naistenvessan seinäkirjoitukset. Miestenvessan legendaariset kirjoitukset, kuten laaja keskustelu aiheesta "Suomesta jalkapalloyhteiskunta" tuhottiin pari vuotta sitten.


Naistenvessojen vakioilmiö ovat tehotuotantoa vastustavat tarrat ja keskustelut kasvisruokavaliosta.


Niin! Minäkin olen suorittanut virkamiesruotsin! Missä MINUN virkani!?




Selvästi kielitieteilijöiden suosima vessankoppi.






Joku on intoutunut piirtämään.




Ja lopuksi voi todeta, että kaikki päättyy aikanaan. Niin pieretys kuin Jusleniakin: