tiistai 29. marraskuuta 2016

Kommentointia marraskuun lopulla

Alkaa tämäkin vuosi olla lopuillaan. Tänään illalla vuorossa vuoden viimeinen luento Karjalankannaksen evakkojen sijoittumisesta. Onneksi se on vanha luento, joten ei tarvinnut huhkia sen kanssa. 

Eilen pidin luennon Naisista työelämässä talvi- ja jatkosodan aikana. Taisin tehdä esitelmästäni hieman puisevan, jotenkin en saanut sitä kunnolla eloon, mutta en myöskään halunnut mennä vakavan asian kanssa kaskuilun puolelle. Aihe on kiinnostava ja siitä on onneksi hyvää tutkimusta, kuten Kirsi-Maria Hytösen erinomainen ”Ei elämääni lomia mahtunut” Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennuksen aikana (2014).

Hyvästä tutkimuksesta tuli mieleen, sain eilen - kuten syntymäkunnailla asia ilmaistaan - paskahalvauksen nähdessäni Ilta-Lehden lööpin:



Sota ja seksi myy, sen todistaa melkein jokainen Historia -sanalla alkava lehti. Jonkunhan tuollainen kirja oli tehtävä [kuulin tuosta kyllä aikaisemmin ja teki mieli iskeä lyijykynät silmämunien pohjiin], koska olihan tuo uutta että sota-aikana harrastettiin seksiä. "Jo muinaiset roomalaiset" ja niin edelleen.

Lööpit lööppeinä. Itse tiedän vallan hyvin että kun toimittajat alkavat repimään aihetta niin tutkijan sanat väännetään sellaiseen muotoon ettei hän niitä enää itse tunnista. Aion hankkia tuon kirjan luettavaksi ja antaa siitä sitten perusteellisen arvion. Helsingin Sanomien kirjoituksessa "Sota-aikana seksi oli ihmistoivon rakentamista – sankarihautajaiset puhkesivat orgioiksi" esiintyvien lainausten perusteella mehevimmät Korsuperinteen keräyksen (SKS, 1973) aineistot on jo julkaistu teoksessa Sotasavotta. Korsuelämää 1939-1944 (1974).

Kirjoitan niin paljon sotajuttuja että taidan pian avata aiheesta aivan oman blogin jonne keskitän sotakirjoittelun. Tämä Kaivettua ja kaivattua saa jäädä tällaiseksi känkkäränkän arkeologin lifestylessblogiksi.

Conan!


Ihme ja kumma! Age of Conanin lisäosa ilmestyi ja pitihän se välittömästi hankkia! Eli koko höskän nimi on Age of Conan the Strategy Board Game - expansion: Adventures in Hyboria.

Varsinaisina muutoksina Conanin seikkailujen merkitys kasvaa huomattavasti ja niihin tulee uusia menetelmiä (mm. kolme Conan-figuuria, eli Conanin kartuttaessa kokemusta hänestä tulee entistä kovempi jäbä!). Mukana tulee hieno ylimääräinen lauta, jossa Conan etenee barbaarista palkkasoturiksi ja siitä edelleen kenraaliksi. Sääntövihkossa on korjauksia ja tarkennuksia vanhoihin sääntöihin, suomennan ne tänne piakkoin. 

Peliin tulee myös sotavankeja sekä vakoilijoita. Etenkin vakoojat vaikuttivat ovelalta ja toimivalta lisältä, eli käytännössä jokainen saa viisi vakoojaa, jotka aina aikakauden alussa asetetaan jonnekin päin pelilautaa, mutta ei omalle alueelle tai sellaiselle jossa on jo vakooja. Vakoojan poistamalla saa kerran tuoduksi mukaan yhden nopan nopanheittoon, ja sen voi tehdä myös toisen pelaajan kiusaksi. Vakoojan saa taas asettaa uudestaan aikakauden alussa. Conania liikuttamalla voi tappaa vihollisen vakoojan, jolloin Conan saa yhden kokemuspisteen eikä tapettua vakoojaa saa enää takaisin peliin.

Itse pelaaminen saa jäädä myöhemmäksi, jahka saadaan pelijengi kasaan.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Sotaleffailta: erä 2

Kuva: wikipedia.org

The Victors (1963) osoittautui kuin osoittautuikin kerrassaan erinomaiseksi elokuvaksi. Aluksi katsoja tunnuttiin harhautettavan luulemaan, että edessä olisi The Longest Day (ilmestynyt vuotta aiemmin eli 1962). Elokuvassa oli myös samaa henkeä ja kerrontatekniikkaa kuin The Big Red Onessa (1980), mihin Voittajat on selvästi vaikuttanut vahvasti.

Episodimainen kerronta toimii erittäin hyvin ja kuuluisa teloituskohtaus oli juuri niin vaikuttava kuin mitä etukäteen arvelin. Moni muukin kohta elokuvassa toimi hyytävän tehokkaasti. Teloituskohtauksen ohella karmeinta oli kahden mustaihoisen sotilaan hakkaaminen öykkärijenkkien toimesta, jotka varta vasten tulivat italialaiseen kapakkaan etsimään pahoinpideltäviä. Samoin propagandististen uutisfilmien pyörittäminen ennen raakoja kohtauksia oli hyvin tehokasta. Loppukohtaus oli myös nerokas, vaikka sen kulun pystyi arvaamaan heti humalaisen venäläissotilaan kävellessä pommitetun kaupungin läpi. Joka tapauksessa yksi tehokkaimpia elokuvia mitä sodasta on tehty ja tietyllä tavalla erinomainen anti-filmi klassisia amerikkalaisia sotelokuvia vastaan.

Olen hyvin tyytyväinen, että Teema esitti tämän. Suosittelen kaikille ja toivon, että uusivat (koska sen näki vain suorana)!

Sotaleffailta: erä 1

Eipä tehnyt Tali-Ihantala 1944 suurta vaikutusta. Keskikohdilla elokuva parani hieman ja etenkin Sturmien työskentelyä sisällä oli ihan veikeä seurata: huono näkyvyys vaunujen sisältä tuotiin hyvin esille. Taistelukohtausten kuvaus vaihteli keskinkertaisesta melko hyvään. Ei tämä sieltä huonoimmasta päästä ollut.

Näyttelijätyö oli taattua suomilaaduttomuutta. Monet upseerien lausunnot olivat paperisen käsikirjoitettuja eivätkä näyttelijät saaneet oikeisiinkaan historiallisiin lausahduksiin eloa. Ilmeisesti näyttelijäkoulutukseen kuuluu että suomalaista sotilasta näytellään painottamalla rrrrrrr-kirjainta joka sanassa. Perkeleet olivatkin ainoat tunteella lausutut sanat koko elokuvassa. Ruotsalaiset näyttelivät elokuvassa aika hyvin, eikä heidän osuuttaan kannata vähätellä itse taistelussa kuten jotkut tekevät. Suuri osa Ruotsista tulleista vapaaehtoisista, jotka jäivät Hangon valtauksen jälkeen Suomeen kaatui tai haavoittui Ihantalassa.

Elokuvan keskeinen ongelma oli pyrkimys dokumenttimaisuuteen joka särkyi pahasti, etenkin kiiruhdetussa lopussa. Vihma ei esimerkiksi kaatunut 3.7. seuratessaan puna-armeijan hyökkäyksen torjuntaa vaan vasta elokuussa. Ylipäätään Tali-Ihantalan taistelut olivat jo Ihantalaan yltäessään hiljentymässä, vaikka olivatkin erittäin rajuja. Painopiste oli jo vaihtunut Viipurinlahdelle ja Vuosalmelle.

Lopussa torjuntavoittojen luettelosta puuttuivat U-linja ja Tolvajärvi. Etenkin Tolvajärven listaamatta jättäminen surettaa, koska Viestipataljoona 33 järjesti taistelujen aikana erinomaiset puhelinyhteydet Tolvajärvien pohjoispuolelle. Siellä venäläisrykmentit pysäytettiin toistuvasti pienille tiettömille järvikannaksille.

Nyt eväidenkeruuta ja odottelemaan elokuvaa Voittaja.


Sotaleffailta: päivitys 1

Kirjan sivut putsattu painofirmaan, luvattu artikkeli oikolukua ja kahta lähdeviitteen tarkistusta lukuun ottamatta valmis ja huominen esitelmäkin valmis + parempi puolisko Wienissä. Siispä: SOTAELOKUVAILTA!

Paraikaa pyörimässä Tali-Ihantala 1944, jota en aikaisemmin ole nähnyt. Ensimmäisen 20 minuutin perusteella aika kökkö, etenkin näyttelijäntyö.

Illalla tulee kello 21:00 Teemalta Voittajat, mielenkiintoisen ristiriitaiset arvostelut sai tämän päivän lehdissä.

Uuttakin tavaraa Kinoissa katsottavissa näköjään: Hacksaw Ridge – aseeton sotilas eli Mel Gibsonin kriitikot harvinaisen kahtia jakavalla elokuvalla. Konsepti vaikuttaa mielenkiintoiselta että ehkä sen voisi jopa mennä katsomaan. Gibson ei ainakaan ole yleensä tylsä ohjaaja.

Hacksaw Ridge. Kuva: TS.fi

tiistai 15. marraskuuta 2016

Vanhoja Suomen Kuvalehtiä 1939-1944

Pidin eilen luennon ilmapommitetusta Suomesta ja etsin kuvitusta muualtakin kuin SA-kuvista. Onneksi Turun Kaupunginkirjastossa on helposti saatavilla Tietopuolella Suomen Kuvalehtiä ja niiden avulla olikin hyvä esitellä ajankuvaa pommituksista. Totta kai kuvasin taas muitakin kiinnostavia juttuja.

Parempi puolisko näytti meemiä, jonka mukaan 50 vuotta sitten eläneistä ihmeellisintä nykyajassa olisi heistä se, että melkein jokaisella ihmisellä on taskussaan laite, jolla on pääsy valtaosaan maailman kaikesta tiedosta. Ja ihmiset käyttävävät tuota laitetta kissavideoiden katseluun.

Ei kissavideoissa ole mitään uutta. Melkein jokaisen Suomen Kuvalehden lopussa sota-aikana oli valokuvia kissoista tai kissanpennuista ja riimittelyjä näiden touhuista:



Taas kerran useaan lehteen oli saksittu muista lehdistä poimittuja hassuja ilmoituksia eli kielikukkasia.

Melkoinen lehmä.

Ööh... olisikohan tuo yhtiö muuttanut nimensä Whizzo Chocolateksi?

Pilakuvat olivat aika hauskoja, vaikka moni olikin puhdasta slapstickiä:



Neukkunäkemys talvisodasta, aineistona sotasaaliiksi saatu puna-armeijan elokuva:




Talvisotaa ja rotuoppia, eli miksi rauhalliset valkoihoiset suojeluskuntalaiset ovat erinomaisia sotilaita ja jotkut muut ei. Kirjoittajana vallan tohtori:



Keskiaika mietitytti myös sota-aikana, tässä kahden sivun artikkelissa pohditaan mahdollisia keskiaikaisia aittoja:




Välirauhan aikana neuvostoliittolaiset ehtivät luoda luovutetussa Viipurissa omia tuotemerkkejä, muun muassa Viipuri-tupakkaa:



Käviköhän arkeologi paikalla? Helsingin Annankadulla löytyi talvella 1944 viemäriä korjatessa 1700-luvun alusta peräisin olevia hautoja. Säilymisprosentti näkyy olleen hyvä:

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Turun puolustukseksi

Siitä on vähän yli kymmenen vuotta kun sain hyväksymiskirjeen Turun yliopistoon arkeologiaa opiskelemaan ja pöydän ääressä oli lauma sukulaisia kilvan kertomassa turkulaisvitsejä. Kummienoni kertoi tämän:

Turkulainen sanoi kahvipöydässä ei-turkulaiselle:
- Kaikki sivistys ja kulttuuri on lähtenyt Turusta!
Ei-turkulainen vastasi:
- Niin, eikä ole palannut!

Finlandia-ehdokkaista kolme on Turusta, mitä päivitellään suuresti. Helsingin Sanomat julkeni kirjoittaa sävyyn, että Turustahan on viime vuosina tullut kulttuurikaupunki. Anna-Stina Nykäsen (kieli poskessa tehty) kirjoitus aiheesta kielii hyvin kehä kolmosen suojissa ajattelusta:

Turun mainehan tässä mullistui kertaheitolla. Turku on tunnettu Turun taudista, jonka oire on vanhan arkkitehtuurin tuhoaminen. On ajateltu, että turkulaiset eivät arvosta kulttuuria ja kauneutta.

Finlandia-kisa osoittaa tämän vääräksi. Nyt kaikkien on osattava kehua, kuinka loistava kulttuurikaupunki Turku on.

Turun taudista: tuon brutalismin suurin uhri oli kyllä tunnetusti Tampere, mutta jos jotain on maassa vialla niin annetaan sille attribuutti "Turku" niin kaikki ymmärtävät että kyse on rumasta ja typerästä. Oikea vanha Turun murre on hauskaa ja hienoa kuultavaa, mutta kakkoskanavalla leukansa sijoiltaan loksauttaneen tamperelaisen harjoittama apinointi kuitenkin on se, minkä perusteella turkulaisten puheenpartta arvostellaan ja kas - esimerkiksi animaatioiden suomiduppauksissa typerän hahmon murretta ei tarvinne pitkään arvailla. Samoin muuten vanha oikea stadin slangi on nautinnollista kuultavaa ja sen tunteminen tekee venäjän opiskelusta hauskaa.

Mietiskelimme taannoin saunan lauteilla Mäntymäessä, miksi tällainen liittoutuminen Turkua vastaan on syntynyt. Ainoaksi syyksi keksimme kateuden. Keskiaikainen Helsinki ei esiinny muualla kuin Medieval: Total Warin kartoissa. Kun Porin kaupunki aikoinaan paloi muuttivat porilaiset läheiseen metsään asumaan maakuoppiin - eivätkä olisi tahtoneet muuttaa kaupunkiin takaisin kuin vasta viranomaisten painostuksesta.

Ja vielä tämä Nykäsen kolumnissa:

Onhan Turussa ihania ravintoloitakin. Siis kerrassaan kulturelli kaupunki.
Kuten aiemmin kirjoitin, turkulaisen ravintolan vitriinissä on arkeologisissa kaivauksissa löydettyjä keramiikanpaloja osoittamassa, että vastaavaa toimintaa on paikalla ollut aiemminkin. Helsingistä saattaisi löytyä kaivauksissa kirjeitä, joissa raumalaiset anovat Kustaa Vaasalta paluulupaa Raumaan. Ymmärrän kyllä miksi, onhan Rauma kaunis kaupunki ja heidän murretaan käytettiin jatkosodassa Yhdysvaltain navajo-intiaanien kielen tapaan salakielenä puhelinkeskusteluissa. Rauman patteriston pojat tekivät tarkkaa työtä. Ja raumalaiset olivat viimeiset Summasta helmikuussa 1940 lähteneet suomalaispuolustajat. Puolustivat tukikohtaa nimeltä Lukko, eli sellainen lisäsävy tulee heidän jääkiekkojoukkueensa nimeen.

Jo Mikael Karvajalkakin olisi luopunut kaikista maailman jalokivistä päästäkseen vielä kerran istahtamaan Aurajoen varrelle. Ei mikään ihme, Suomen neljä vuodenaikaa ovat ihmeellisimpiä koettuina jokivarressa. Kuulemma Lapissakin on ruskaa, mutta enpä tiedä kun en ole käynyt katsomassa.

Mäntymäen lauteilla muistui mieleen sentään yksi tamperelaisvitsi:

- Miksi Tampereen lempinimi on Manse?
- Koska se on Mensan vastakohta.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Tunnelmointia

Tunnelmoinnin tiivistäköön Matti Puurtisen Myrskyluodon Jannen juomalaulu uusin sanoin:

Kun väikkäris muhun viitataan,
niin sille juodaan malja.

Mitä maks, niks naks
Kun ei vaan tule tavaks!

Kun historiikki painoon saadaan,
niin sille juodaan malja.

Mitä maks, niks naks
Kun ei vaan tule tavaks!

Kun apurahahakemuksest selvitään,
niin sille juodaan malja!

Mitä maks, niks naks
Kun ei vaan tule tavaks!

Jos humalasta selvitään,
niin sille juodaan malja!

taikka, kaks -kytkaks.
taikka kol- kytkaks
taikka nel- kytkaks
sataviiskytkaks, tuhatkuuskytkaks

Kun ei vaan - tule tavaks!