sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Elokuvissa ja kirjamessuilla

Ikitie


Julistan Ikitie -elokuvan yhdeksi parhaimmista koskaan tehdyistä kotimaisista elokuvista. 

Amerikansuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa kertova elokuva on kouriintuntuva tunnelmassan ja näyttelijäsuoritukset huippuluokkaa. Tommi Korpela tekee hyvää työtä pohjalaisena Jussi Ketolana ja Hannu-Pekka Björkman on sangen mainio ovelana, pirullisena ja kamalana Kallosena.

Antti Tuuri on tunnetusti yksi perinpohjaisimmat tutkimustyöt tekevistä suomalaiskirjailijoista, ja elokuvassa näkyy huolellisesti toteutettu ajankuva. Amerikansuomalaisia aineistoja Siirtolaisuusinstituutissa käsitelleenä ja aiheesta lehtikirjoituksia laatineena vaikutuin pohjamateriaalin hyvästä tuntemuksesta. Elokuvan edetessä amerikansuomalaisia kommunisteja uhkaava tuho aiheutti aitoa sieluntuskaa ja hätää. Hopea-kolhoosin hahmot ovat aidosti sympaattisia ja heidän hätänsä aatteen eteen ja usko tulevaisuuteen välittyy hyvin. Kun verinen loppu on edessä kuulusteluineen ja teloitusalueeksi muuttuvine metsäkankaineen on ahdistava tunnelma tavoitettu täydellisesti, silti millään tavalla mässäilemättä.

Erikoista elokuvassa on myös hyvin tehty äänimaailman. Etenkin elokuvassa kuultava Eric Peltoniemen esittämä Punainen suorastaan tempaa mukaansa (ks. tämä Youtube-linkki). 

Harmi, että vuoden elokuvista Ikitie tullee jäämään Louhimiehen huomattavasti heikomman Tuntemattoman sotilaan somemyllyn alle ja Tommi Korpela tuskin voittaa Eero Ahoa (Rokka uudessa Tuntemattomassa) palkintoja jaettaessa, vaikka Korpelan pohjalaismies on roolina väkevämpi suoritus kuin Ahon pohjalaista muistuttava karjalainen [Korpela tuijottaa tyhjyyteen uskottavammin kuin Aho!]. Louhimies oli muuten myös Ikitien käsikirjoittajana.

Ai niin, ja latasin Hylsyin lentoja -blogiini arvioni uudesta Tuntemattomasta


Helsingin kirjamessuilla


Turun kirjamessujen lisäksi pistäydyin Suomalaisen Kirjakaupan ilmaislipulla Helsingin kirjamessuilla. Sieltä tuli Turkua parempi saalis, joskin ainuttakaan erikseen etsimääni kirjaa en löytänyt. Eksyin toistuvasti käytäviin, mikä oli hauskaa koska kiirettä ei ollut.

Poikittaislinja.

Mörkö.

Antikvariaattipuolella kaupiteltiin outoa antiikkia, nimittäin täytettyä krokotiilinpoikasta (tahi kaimaania). Pistin kotiin viestiä että ostanko kattoon ripustettavaksi, niin saisimme perustetuksi kunnollisen velhon työhuoneen tai kuriositeettikabinetin. En saanut lupaa.

Välttämätön kaluste jokaiseen itseään kunnioittavaan kuriositeettikabinettiin.

Valtatiet. Komea kansi, mutta tyyris:

Klassikkoteos komealla kannella.

Outo peli:

Ostokeskus. Köpcentrum-peli.

Hieno mietelause:


Tove mot fascism T-paita. Ostin yhden puolisolleni:

"Mer kaka!" huutaa Hitler.

Erikoinen näky. Viipurilaisen nukkekotiliikkeen vanhoja nukkekotikalusteita:




Helsingin Scifi- ja fantasiaseura tyrkytti arpoja joten ostin kaksi (kaikilla voitti jotain) ja niinpä napsahti PÄÄPALKINTO eli sain ottaa ilmaisen kirjan! Takakannen tekstin perusteella valitsin äkkiseltään Patrick Rothfussin Tuulen nimi -teoksen. Edessä siis lukuyllätys!

Pääpalkinto arpajaisissa.

Toisesta arvasta sain ottaa ilmaisen pinssin, ja valitsin tämän (se on sattumalta minun uskontunnustukseni):

Pikkuvoitti arpajaisissa.


Löysin vanhoja kirjoja myyvästä (ei-antikvariaatti) erikoisen vihkosen, Nikolai Bogdanovin Rohkeita ja neuvokkaita (1954):



Rohkeita ja neuvokkaita. Kertomuksia sodasta ilmestyi Annikki Kempin suomentamana 1956, ja painopaikaksi on merkitty Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike Petroskoissa. Kuten kuvasta huomaatte, on tämä julkaistu "Koululaisten kirjastoon". Vihkossa on lyhyitä kertomuksia Suomen ja Saksan eli "fasistien" vastaisilta rintamilta.

Luin pikkuvihkosen paluumatkalla junassa ja melkoisesti nuo partiopoikatarinat huvittivat. Neuvostoliiton omia Ryhmyjä ja Romppaisia! Hupaisaa on että suomalaiset ovat kaikki fasisteja ja myytti "kukushkoista" eli puissa piilottelevista suomalaistarkka-ampujista elää sitkeässä. Yhdessä tarinassa kokonainen suomalaisrykmentti on naamioitunut kuusikoksi mutta nokkela neuvostolentäjä tajuaa, että noissahan ei ole lunta laisinkaan latvoissa ja suolaa laivuineen koko konkkaronkan. Onneksi nokkelat neuvostosankarit näkevät helposti fasistien kavalien juonien läpi! Tarinoissa on tahattomia anakronismeja, muun muassa Moskovan hyökkäykseen osallistui jo 1941 Tiger-tankki, jonka nokkela pikkupoika tuhoaa paiskomalla hiekkaa tykin putkeen.

Ja koska kissani Rudolf on pikimusta, bongasin parhaani mukaan mustia kissoja Kirjamessuillakin:

Poikittaislinjan kyydissä Rowling-mainoksessa.

Kissakuvia ja runoja.

Vanha pokkari. Olisikohan hyväkin?